Pikkukissat

Tässä pari pikkutytöille lahjaksi virkattua amigurumi-kissaa. Tein nämä jo kesällä kirjastosta löytyneen amigurumi-kirjan innoittamana.

Leikkimökki

Leikkimökin suunnittelu alkoi jo tammikuussa, jolloin se luvattiin tytölle synttärilahjaksi. Koska meneillä oli jo terassin rakennus ja sata muuta pihaprojektia, mökki päätettiin tilata valmiina.

Halusimme niin ison mökin, että myöhemmin siellä mahtuu vaikka yöpymään. Omat parhaat leikkimökkimuistoni ovat ehdottomasti juuri niitä leikkimökissä kavereiden kanssa yöpymisiä. Isomman mökin käyttötarkoitusta on muutenkin helpompi varioida lasten kasvaessa. Päädyimme tilaamaan mökin naapuripitäjästä Sytyke Centre-työkeskuksesta ja olemme oikein tyytyväisiä. Ja tässä se sitten saapuu!

Tyhjä paikka tontin nurkalla

Mökki saapuu

Mökki paikallaan

Ennen maalausta

Maalauksesta alkoi meidän osuutemme. Mökki maalattiin ulkoa samanväriseksi kuin talomme. Eteen askaroin mukulakivistä ja sorasta tuollaisen kiveyksen.

Terassin lankkupöytä

Heti aluksi uutta lasiterassia suunnitellessamme päätimme, että sinne tulee kunnon ruokapöytä tuoleineen. Monia vaihtoehtoja suunniteltiin, mutta päädyimme tekemään pöydän itse. Sattumalta miehelläni oli varastossa ylimääräinen ruokapöydän jalkasarja, jonka ympärille tämä sitten suunniteltiin.

Tuolit löytyivät viime syksynä alesta ja pöytä mitoitettiin niille sopivaksi. Kansi tehtiin höyläpinnalla olevista leveistä lankuista. Ideana oli, että pinta saa jäädäkin hieman karkean näköiseksi eikä lankkujen mahdollinen taipuilu myöhemmin haittaa vaan kuuluu tyyliin. Kannen lankut ruuvattiin ja liimattiin yhteen tukipuiden avulla ja jalat kiinnitettiin siihen. Pöytä on tosi massiivinen ja sen verran painavakin siitä tuli, että naapurin isäntä piti huutaa avuksi, että se saatiin käännettyä pystyyn.

Hioin lankkujen pinnasta pahimmat epätasaisuudet hiomakoneella. Jalat oli petsattu ruskeaksi, joten hioin ne ja maalasin valkoisella. Kansikin oli tarkoitus vetää samalla maalilla, mutta onneksi viimetipassa vaihdettiin suunnitelmaa. Lankkujen pinta näytti niin kauniilta, että päädyin käsittelemään sen valkoisella kuultavalla puunsuojalla. Sopivan sävyn saamiseksi vaadittiin kolme käsittelykertaa. Lopuksi lakkasin pinnan käytännöllisyyden vuoksi.

Mielestäni tästä tuli todella kaunis ja ihan sitä tyyliä, jota haettiinkin. Pöytä mitoitettiin niin leveäksi, että tarvittaessa päätyihin mahtuu useampia lisätuoleja. Testattu on jo kahdella rinnakkaisella syöttötuolilla ja hyvin mahtuivat serkukset syömään!

Tunnelmavaloa terassille

Uudella lasiterassillamme on tarkoitus istuskella syksymmälläkin ja sitä varten sinne tarvittiin myös jotain valaistusta. Ruokapöydän yläpuolelle askaroin tällaisen "kattokruunun" isoisomummon vanhasta rukinpyörästä, jolle olinkin jo pitkään miettinyt sopivaa käyttöä.

Annoin rukinpyörän olla siinä kunnossa, jossa se alkuperäisen käytön jäljiltä olikin. Kulunut pinta on kaunis ja muistuttaa kapineen alkuperästä. Koristeeksi lisäsin rautalanka-kristalli-sydämet. Ripustukseen etsin ensin sopivaa ketjua, mutta kaikki löytämäni olivat liian ohuita ja sieviä tai liian paksuja ja karuja, joten päädyin juuttinaruun. Valonlähteeksi valitsin vaalean jouluvalosarjan, jonka kiedoin pyörään. Testattukin on jo ja hämärällä tämä on kyllä tosi tunnelmallinen.

Tyttöjenilta terassilla

Pari viikkoa sitten vietimme kolmen äitiystäväni kanssa tyttöjeniltaa meillä. En ole vielä varsinaisesti esitellyt uutta terassiamme, mutta kyseessä on siis lasitettu terassi, joka rakennettiin talon päätyyn avoterassin jatkoksi. 

Terassi on nyt muutamaa listaa ja lopullista sisustamista vaille valmis. Tyttöjeniltaa varten pikasisustin sitä vanhoilla tekstiileillä ja kesäkukilla. Ikkunoihin virittelin tulevaa leikkimökkiä varten kirpparilta ostettuja pitsiverhoja ötökkäverhoiksi. Vein terassille myös lastenhuoneen pöydän ja vierashuoneen maton lainaan, ettei ollut niin kolkko, kun sisustus on vielä kesken.

Tarjoilut määrittyivät joululahjaksi saadun Delicard-lahjakortin ympärille. Ystävä otti alku- ja jälkiruuista niin kauniita kuvia, että pakko esitellä näitäkin. Alkupaloissa siian mäti ja Manchenko-juusto granaattiomena-päärynähillokkeella olivat Delicardilta. Pääruaaksi sieltä valittiin poronvasanpaahtopaistia, jonka kanssa tein täytetyt kesäkurpitsat sieni-pekoonitäytteellä.

Jälkiruuaksi kokeilin ensimmäistä kertaa semifreddoa ja hyväähän se oli. Vadelman, valkosuklaan ja suolapähkinän yhdistelmä osoittautui toimivaksi.

Kesäistä luksusta

Aamiainen, puutarhalehti, aurinko ja hiljaisuus!

Kotiäidin todellista luksusta on rauhallinen aamupala aurinkoisella terassilla yksin!

Vaikka perhe-elämä onkin ihanaa, äidiksi tulon jälkeen se asia, jota välillä kaipaan, on yksin kotona oleminen. Siis sellainen, että saan olla aivan itsekseni ja tehdä omia juttujani välittämättä ruoka-ajoista tai vaipanvaihdoista tai ylipäätään yhtään mistään muusta, kuin siitä, mitä haluan juuri silloin tehdä. Kuopuksen syntymän jälkeen tällainen aika on ollut todella kortilla.

Miehen reissutyön takia olen paljon itsekseni lasten kanssa ja olen tämän asian kanssa kyllä sinut. Itse olen niin tottunut näihin reissuhommiin, että näen siinä enenmmän positiivisia kuin negatiivisia puolia. Meillä tämä on toiminut aina oikein hyvin. Omaa rauhaa kaipaan kuitenkin välillä ja miehen ollessa kotona toki saankin aina omia ompelu- tai pihatyöhetkiä.

Pitkään olen jo haaveillut saavani oman yksityisen "kotiloman" ja nyt miehen kesäloman aikaan sellainen järjestyi. Muu perhe lähti pariksi yöksi mökille ja minä jäin yksin kotiin. Ensimmäisenä iltana järjestin meidän neljän hengen äitiporukalle tyttöjen illan uudella lasiterassillamme. Siihen liittyviä kuvia ehkä myöhemmin.

Aamulla nautiskelin rauhallisesta aamupalasta terassilla. Illalla käytin hyväkseni tilaisuuden tehdä joku isompi homma rauhassa alusta loppuun ja käsittelin avoterassin lattian tummanharmaalla puunsuojalla. Ajankohta oli sikälikin sopiva, ettei tarvinnut vahtia lapsia juoksemasta vastamaalatulle lattialle. Lopputulos oli aivan mahtava! Tästäkin kuvia tulossa.

Lapsuudenkodissani tuolle valkoiselle pöytäliinalle ei ollut enää sopivaa pöytää, mutta meidän terassipöydälle se sopii kivasti. Valkoinen kesätuulessa liehuva liina on kaunis ja kesäinen.

Nyt illalla istun vielä rauhassa lasiterassilla tietokone ja valkkarilasi seuranani ja nautin hiljaisuudesta. Tässä omassa rauhassa olen mietiskellyt myös tätä blogia. Pitkän hiljaiselon jälkeen, olen ajatellut hieman muuttaa blogin suuntaa niin, että käsitöiden lisäksi täällä voi olla muutakin sillä hetkellä ajankohtaista. Käsitöille ei enää vaan jää yhtä paljon aikaa kuin ennen. Näin kesällä täällä voi olla enemmänkin pihan laittoon liittyvää juttua ja välillä ehkä ihan muutakin elämää.

Kesäkukkapenkin satoa

Kesä

Nyt on minun elämässäni koittanut aika, jolloin aikaa ei TODELLAKAAN ole kaikelle, mitä haluaisi tehdä. Pihatyöt, terassilaajennus, miehen reissutyö ja aikaisin ja vauhdilla liikeelle lähtenyt yksivuotias sekä oman huomionsa ottava kolmevuotias ovat yhdistelmä, jossa jostain on täytynyt karsia. Ja näin ollen on blogi jäänyt heitteille niin, etten ole tainnut päivittää mitään yli kahten kuukauteen!

Olen kyllä tehnyt käsityöjuttuja, sisustanut uutta terassia ja laitellut pihassa sitä sun tätä, mutta energiaa ei ole riittänyt iltaisin blogille. Yritän nyt tässä ryhdistäytyä ja aloitan esittelemällä kesän persoonallisimman ovikranssin.

Tässäpä kodikas paikka pesälle!

 Alkukesä kului meillä Tukholmassa, kun lähdimme lasten kanssa kolmeksi viikoksi mukaan miehen työreissulle. Sillä aikaa kotimme oli löytänyt uusia asukkaita, kun lintuperhe oli perustanut kodin ovikranssiimme. Kotiin palatessamme sydämen muotoisessa jäkäläkranssissa oli pesä, jossa piipitti viisi poikasta.

Ihan pikkuiset pesän turvissa.

Äiti- tai isälintu vaanimassa hyönteisiä ruuaksi.

Ovea ei voitu kokonaan jättää käyttämättä, mutta vähensimme sitä ja kuljimme varovasti. Alkuhätäännyksen jälkeen äiti- ja isälintu näyttivät tottuvan ja kuskasivat poikasille ruokaa meistä juurikaan välittämättä. Poikasten huimaa kasvua oli kiva seurata lastenkin kanssa. Parin viikon päästä poikaset olivat kasvaneet niin, että suorastaan pursuivat yli pesän laitojen ja sitten koitti aamu, jolloin pesä oli tyhjä ja vähän hämmentyneitä poikasia lenteli ympäri pihaa.

Pesästä lento lähestyy.

Noin persoonallista ovikranssia en olisi itse osannutkaan keksiä :) Oikeiden lintusten jälkeen oveen muutti tämä luonnonmateriaaleista syntynyt hassu pöllönpoikanen, jonka tyttö bongasi askartelulehdestä ja halusi ehdottomasti askarrella yhdessä.