Tuli kuin tulikin patalappuja

Joskus se kaikkein yksinkertaisin käsityö ei olekkaan niin yksinkertainen. Patalappujen ompeleminen pitäisi kai olla käsityönopettajalle melko helppo homma, mutta ei. Nämä kyseiset patalaput/-kintaat alkoivat vastustaa minua toden teolla. Ensin loppuivat langat joulunpyhinä ja lopulta purin niitä useaan kertaan ja jätin aina ärsyyntyneenä odottamaan parempaa päivää. Kyse oli ehkä siitä, että tällaisesta "yksinkertaisesta" jutusta haluaa saada siistin ja huolellisen ja mutkittelevaa kanttausta ei vaan voi ohittaa olankohautuksella. Siksipä nämä taisivat pyöriä ompelupöydällä yli kuukauden! Lopulta uusi omistaja sai kuitenkin pakettinsa ja olin itsekin tyytyväinen lopputulokseen.

Kyseessä oli tällainen aito retrokangas, josta sukulaiseni toivoi patalappuja. Muistaakseni kangas oli mummon vanha verho. Ihana kuosihan tämä olikin ja sopi juuri tähän tarkoitukseen. Malleista ei ollut sen tarkempia toiveita, joten vetäisin hatusta muutamia erilaisia. Väliin laitoin kangaskaupanmyyjän suosittelemaa villahuopaa ja sen loppuessa yhteen lisäksi vanhaa froteepyyhettä.

Selitykseksi vielä tähän loppuun, että edellisen kerran ompelin patalappuja seiskaluokalla vuonna 1993... Taitaa olla hyväkin, että kaiken näpertelyn ja uusien tekniikoiden kesekellä äitiyslomalainenkin palautetaan välillä tällaisten käsityönperusasioiden äärelle :)