Tyttöjenilta terassilla

Pari viikkoa sitten vietimme kolmen äitiystäväni kanssa tyttöjeniltaa meillä. En ole vielä varsinaisesti esitellyt uutta terassiamme, mutta kyseessä on siis lasitettu terassi, joka rakennettiin talon päätyyn avoterassin jatkoksi. 

Terassi on nyt muutamaa listaa ja lopullista sisustamista vaille valmis. Tyttöjeniltaa varten pikasisustin sitä vanhoilla tekstiileillä ja kesäkukilla. Ikkunoihin virittelin tulevaa leikkimökkiä varten kirpparilta ostettuja pitsiverhoja ötökkäverhoiksi. Vein terassille myös lastenhuoneen pöydän ja vierashuoneen maton lainaan, ettei ollut niin kolkko, kun sisustus on vielä kesken.

Tarjoilut määrittyivät joululahjaksi saadun Delicard-lahjakortin ympärille. Ystävä otti alku- ja jälkiruuista niin kauniita kuvia, että pakko esitellä näitäkin. Alkupaloissa siian mäti ja Manchenko-juusto granaattiomena-päärynähillokkeella olivat Delicardilta. Pääruaaksi sieltä valittiin poronvasanpaahtopaistia, jonka kanssa tein täytetyt kesäkurpitsat sieni-pekoonitäytteellä.

Jälkiruuaksi kokeilin ensimmäistä kertaa semifreddoa ja hyväähän se oli. Vadelman, valkosuklaan ja suolapähkinän yhdistelmä osoittautui toimivaksi.

Kesäistä luksusta

Aamiainen, puutarhalehti, aurinko ja hiljaisuus!

Kotiäidin todellista luksusta on rauhallinen aamupala aurinkoisella terassilla yksin!

Vaikka perhe-elämä onkin ihanaa, äidiksi tulon jälkeen se asia, jota välillä kaipaan, on yksin kotona oleminen. Siis sellainen, että saan olla aivan itsekseni ja tehdä omia juttujani välittämättä ruoka-ajoista tai vaipanvaihdoista tai ylipäätään yhtään mistään muusta, kuin siitä, mitä haluan juuri silloin tehdä. Kuopuksen syntymän jälkeen tällainen aika on ollut todella kortilla.

Miehen reissutyön takia olen paljon itsekseni lasten kanssa ja olen tämän asian kanssa kyllä sinut. Itse olen niin tottunut näihin reissuhommiin, että näen siinä enenmmän positiivisia kuin negatiivisia puolia. Meillä tämä on toiminut aina oikein hyvin. Omaa rauhaa kaipaan kuitenkin välillä ja miehen ollessa kotona toki saankin aina omia ompelu- tai pihatyöhetkiä.

Pitkään olen jo haaveillut saavani oman yksityisen "kotiloman" ja nyt miehen kesäloman aikaan sellainen järjestyi. Muu perhe lähti pariksi yöksi mökille ja minä jäin yksin kotiin. Ensimmäisenä iltana järjestin meidän neljän hengen äitiporukalle tyttöjen illan uudella lasiterassillamme. Siihen liittyviä kuvia ehkä myöhemmin.

Aamulla nautiskelin rauhallisesta aamupalasta terassilla. Illalla käytin hyväkseni tilaisuuden tehdä joku isompi homma rauhassa alusta loppuun ja käsittelin avoterassin lattian tummanharmaalla puunsuojalla. Ajankohta oli sikälikin sopiva, ettei tarvinnut vahtia lapsia juoksemasta vastamaalatulle lattialle. Lopputulos oli aivan mahtava! Tästäkin kuvia tulossa.

Lapsuudenkodissani tuolle valkoiselle pöytäliinalle ei ollut enää sopivaa pöytää, mutta meidän terassipöydälle se sopii kivasti. Valkoinen kesätuulessa liehuva liina on kaunis ja kesäinen.

Nyt illalla istun vielä rauhassa lasiterassilla tietokone ja valkkarilasi seuranani ja nautin hiljaisuudesta. Tässä omassa rauhassa olen mietiskellyt myös tätä blogia. Pitkän hiljaiselon jälkeen, olen ajatellut hieman muuttaa blogin suuntaa niin, että käsitöiden lisäksi täällä voi olla muutakin sillä hetkellä ajankohtaista. Käsitöille ei enää vaan jää yhtä paljon aikaa kuin ennen. Näin kesällä täällä voi olla enemmänkin pihan laittoon liittyvää juttua ja välillä ehkä ihan muutakin elämää.

Kesäkukkapenkin satoa

Kesä

Nyt on minun elämässäni koittanut aika, jolloin aikaa ei TODELLAKAAN ole kaikelle, mitä haluaisi tehdä. Pihatyöt, terassilaajennus, miehen reissutyö ja aikaisin ja vauhdilla liikeelle lähtenyt yksivuotias sekä oman huomionsa ottava kolmevuotias ovat yhdistelmä, jossa jostain on täytynyt karsia. Ja näin ollen on blogi jäänyt heitteille niin, etten ole tainnut päivittää mitään yli kahten kuukauteen!

Olen kyllä tehnyt käsityöjuttuja, sisustanut uutta terassia ja laitellut pihassa sitä sun tätä, mutta energiaa ei ole riittänyt iltaisin blogille. Yritän nyt tässä ryhdistäytyä ja aloitan esittelemällä kesän persoonallisimman ovikranssin.

Tässäpä kodikas paikka pesälle!

 Alkukesä kului meillä Tukholmassa, kun lähdimme lasten kanssa kolmeksi viikoksi mukaan miehen työreissulle. Sillä aikaa kotimme oli löytänyt uusia asukkaita, kun lintuperhe oli perustanut kodin ovikranssiimme. Kotiin palatessamme sydämen muotoisessa jäkäläkranssissa oli pesä, jossa piipitti viisi poikasta.

Ihan pikkuiset pesän turvissa.

Äiti- tai isälintu vaanimassa hyönteisiä ruuaksi.

Ovea ei voitu kokonaan jättää käyttämättä, mutta vähensimme sitä ja kuljimme varovasti. Alkuhätäännyksen jälkeen äiti- ja isälintu näyttivät tottuvan ja kuskasivat poikasille ruokaa meistä juurikaan välittämättä. Poikasten huimaa kasvua oli kiva seurata lastenkin kanssa. Parin viikon päästä poikaset olivat kasvaneet niin, että suorastaan pursuivat yli pesän laitojen ja sitten koitti aamu, jolloin pesä oli tyhjä ja vähän hämmentyneitä poikasia lenteli ympäri pihaa.

Pesästä lento lähestyy.

Noin persoonallista ovikranssia en olisi itse osannutkaan keksiä :) Oikeiden lintusten jälkeen oveen muutti tämä luonnonmateriaaleista syntynyt hassu pöllönpoikanen, jonka tyttö bongasi askartelulehdestä ja halusi ehdottomasti askarrella yhdessä.

Kengut

Äitini ompeli minulle suunnilleen 30-vuotta sitten tuollaisen ruskean pehmolelukengurun, nimeltään Kengu, jonka mahapussissa voi säilyttää yöpukua päivisin. Esikoistamme odottaessani kunnostin kenguruvanhuksen häntä varten.

Jokin aika sitten minulta kysyttiin blogin sähköpostissa, mistä kengurun ohje mahdollisesti olisi peräisin. Pienten etsintöjen jälkeen selvitin kirjan, joka vieläpä löytyi kirjastosta. Kyseessä oli Raili Myntin Pehmeitä leluja. Tästä sain idean ommella kuopukselle yksivuotislahjaksi samanlaisen kengurun.

Materiaaliksi valitsin farkkukankaan. Käytin tähän kirpparilta löytyneen farkkuhameen ja farkkutikkikankaan jämät, jotka löytyivät kaapista. Kirjassa oli hyvin selkeät ohjeet ja kaavat ja kenguru syntyikin yllättävän nopeasti. Tämä oli tosi hauska ommella, kun paloista alkoi muotoutua ihan vanhan rakkaan Kengun muotoinen tyyppi. Uuden terhakan kengurun vierellä vanhuksessa alkoi kyllä ikä näkyä, mutta onhan kaverusten ikäerokin kolmisenkymmentä vuotta. Tällä uudella tulokkaalla ei vielä ole nimeä, mutta ehkä omistaja keksii sen opittuaan ensin puhumaan...

Lastenhuoneen sisustusta

Puolitoistavuotias siskontyttö sai vähän aikaa sitten oman huoneen, jonka sisustukseen lupasin osallistua. Aikaisemmin olin ommellut tälle kummitytölleni Marimekon Karkulaiset-kankaasta peiton, joka on ripustettuna huoneen seinälle. Värimaailma näissä tekemissäni jutuissa lähti siis siitä. 

Verhoiksi valittiin Ikealta mustavalkoiset lintuverhot, jotka olivat mielestäni hyvä vastakohta kirkkaille väreille. 

Vaatehuoneen oven päälle ompelin iloista lippunauhaa.

 Valmiina olleesta pitkänmallisesta tyynyystä tehtiin peuhu-/ratsastustyyny. Ompelin siihen hilpeän päällisen.

Lopuksi askartelin vielä kukkatuessa kiemurtelevan kultaköynnöksen sekaan pieniä linnunmökkejä, joiden asukkaat piirsin samoiksi, kuin verhossa.

Keväiset tyynyt

Ompelin sohvalle pari keväisen pirteää tyynyä. Halusin kirkkaita värejä ja muodissa olevat perhoskuviot kiehtoivat minuakin. Huomasin sittemmin, että perhosaihe koristetyynyissä taitaakin olla todella käytetty tänä keväänä. Ainakin H&M:llä ja Jotexilla näytti olevan omansa. No, tässä minun versioni.

Kankaina käytin pinkkiä ja vihreää puuvillaa sekä vanhaa pitsilakanaa. Perhosen kuvat tulostin tulostuskankaalle. Tulostetut kankaat ompelin kiinni suoraompeleella tyynyn pohjavärisellä langalla. Ihanan keväinen ilme näillä pirteillä väreillä tulee!

Pääsiäistä

Näiden keväisten kuvien myötä Aurinkoista Pääsiäistä kaikille!

Viime vuonna tytön kanssa maalattuja ja koristeltuja munia 

Koivunoksat koristeltiin pienillä puumunilla ja lehdetkin ehtivät puhjeta!

Tipusia ohraniityllä

Olkkarin hyllyn keväinen ilme

Viime pääsiäiseksi vanhasta neuleesta ompelemani pupu vaihtoi asua ja hyppäsi keinuun.