torstai 28. lokakuuta 2010

Rullia ja rusetteja

Rullaverhot solmitaan ruseteilla
Tytön huoneen sisustus jatkui verhojenompelun merkeissä. Huone tapetoitiin aiemmin niin, että yhdellä seinällä on aika räiskyvä kukkatapetti ja muilla vaalea tapetti. Kaapista löytyvät vanhat sivuverhot olivat sattumalta väriltään ja kuvioltaan kuin suunniteltu yhteen kukkatapetin kanssa. Ompelin niistä huoneen kahteen ikkunaan helmasta rullattavat verhot, jotka solmitaan rusettinauhoilla.

Ison ikkunan verho
Pikkuikkunan verho

Verhot voi siis  myös avata peittämään ikkunat. Ikkunoissa on sälekaihtimet, joten käytännössä rusetteja ei tarvinne availla vaan rullaus rusetteineen on lähinnä koristeseikka.
Samalla pääsin myös herkuttelemaan uuden ompelukoneen ominaisuuksilla: portaaton nopeuden säätö ja automaattinen lankojenkatkaisu, mitä luksusta!

lauantai 23. lokakuuta 2010

Remppameininkiä

Uusi ompelukoneeni on kaikesta houkuttelevuudestaan huolimatta joutunut seisomaan tyhjänpanttina, kun viimepäivien parhaat kaverini ovat näyttäneet tältä:

Oivat apurit

Painesuihkupullo on mahtava helpotus tapetinpoistossa. Tavallisella suihkupullolla käsi on krampissa jo parin tapettivuodan kastelun jälkeen. Tällä painepullolla sen sijaan saa tyynenä suhuutella koko seinän ja sitten vaan repimään. Käynnissä on siis pienimuotoinen remppameininki, kun pari huonetta vaihtaa paikkaansa. Vuosi sitten ostettu talomme on kaikin puolin hyvässä kunnossa ja materiaaleiltaan hyvin meidän makuun sopiva. Nyt vuoden asumisen jälkeen alkaa kuitenkin tarkemmin hahmottua, missä olisi paras paikka kullekin huoneelle ja niimpä makuuhuoneemme ja vierashuoneemme vaihtavat paikkaa. Samalla vierashuoneeseen järjestetään paikka läppärille. Tähän asti se on lojunut olkkarin rahilla, mutta 9 kuukauden ikäisen lapsukaisen lähdettyä liikkeelle kiihtyvällä vauhdilla, se tarvitsee nopeasti turvapaikan. Samalla huoneiden seinät maalataan ja tapetoidaan. Uusi makkari onkin jo sängynpäädyn nikkarointia vaille valmis ja tulevaan vieras/tietsikkahuoneeseenkin olen jo iskenyt suihkupulloni kanssa.

Akkuporakone taas on ollut apunani huonekalujen kokoon ruuvaamisessa. Viime viikonlopun Ikea-reissun jälkeen täällä on vino pino paketteja. Miehen ollessa työreissulla ja minun ollessa malttamaton, olen tarttunut toimeen itsekseni ja todennut, että vastoin Ikean ohjeita, isohkon lipastonkin voi koota yksinään ja vieläpä onnistuneesti. Mukava apu niiden miljoonan ruuvin ruuvaamisessa on kuitenkin tuo akkukone.

Tilanne eilen

Tilanne tänään

Kyseinen Hemnes-lipasto tulee tytön huoneeseen, jonka sisustus ja kalustus on myös työn alla paraikaa. Koottu kapistus näytti varsin kivalta ja löytyi muuten länsinaapurin puolelta Haaparannasta vähän noita Suomen hintoja halvemmalla kuten kaikki muukin.   

torstai 21. lokakuuta 2010

Jäähyväiset Toyotalle

Vanha kunnon Toyota
Vihdoin on tullut aika jättää jäähyväiset vanhalle hyvin palvelleelle ompelukoneelleni. Ja kyllä, se todellakin on Toyota! Saman tehtaan tuote, kuin paremmin tunnettu pyörillä kulkeva isoserkkunsa, kertoi myyjä ostohetkellä 11 vuotta sitten. Äitini ostin Toyotan minulle, kun muutin pois kotoa opiskelemaan ja siitä asti se on palvellut minua moitteettomasti. Edelleenkin se on täysin kunnossa, mutta nyt on jo vähintäänkin korkea aika vaihtaa konetta. Uuden koneen hankinta on ollut mietinnässä jo pitkään, mutta mallin valinta ja koko prosessi on tuntunut niin vaivalloiselta, että olen vaan kituuttanut vanhalla tutulla Toyotalla. Kone on auttamattomasti liian yksinkertainen, todellista PERUS-mallia siis. Oikeastaan hieman ihmetyttääkin, että tällä olen pärjännyt niinkin hyvin. Hermo on mennyt usein ainakin paksumpia materiaaleja ja vetoketjuja ommellessa, mutta aina on lopulta tullut valmista.Toyotan kanssa olemme yhdessä huristelleet lukemattomia vaatekappaleita, sisutustekstiilejä ja muita pienempiä näperryksiä, koulutöistä puhumattakaan; Toyota rinnallani olen suorittanut vaatetusmuotoilijan- ja käsityönopettajan-tutkinnot.

Vaikka yhteinen matkamme onkin ollut pitkä ja antoisa, jäähyväiset eivät ole haikeat, sillä suoraan sanottuna olen halunnut eroon tästä vanhasta rakkineesta jo KAUAN. Lisäksi upouusi Singerini kehrää pehmeästi ja houkuttelee minua kaikilla ihanilla erikoisompeleillaan niin, että olen jo aivan myyty sille. Vaihtoprosessikin oli todella kivuton. Kone hankittiin aivan ekstempore tyyliin: "ai täällä on ompelukonemyyjä, katsotaampas, no otan tämän". Vanha meni vaihdossa ja uuteen tulokkaaseen olen tähän mennessä TODELLA tyytyväinen.

Vanhan Toyotan muistoksi esittelen tässä hienoimman aikaansaannoksen, johon olemme yhdessä yltäneet: Hääpuku ystävälleni.




Kyseinen puku on paitsi hienoin Toyotan tikkaama tuote myös hienoin tuotos omassa ompeluhistoriassani monella tavalla. Puku kaavoituksineen, korsetteineen ja kirjontoineen oli taidollisesti vaativimpia tekemiäni töitä. Se oli myös hyvin merkityksellinen työ, koska se tuli hyvälle ystävälleni elämänsä tärkeimpään juhlaan. Puvun ompelu oli hyvin palkitsevaa, koska yhteistyö morsiammen kanssa sujui loistavasti ja lopputulos miellytti kaikkia osapuolia. Tietysti oli myös mahtavaa nähdä morsian häissä tekemässäni puvussa.




Puvussa on sisäänommeltu korsetti, tiheä napitus takana ja koristenapitus edessä. Materiaali on Eurokankaan morsiussatiinia. Helman kuvioinnin malli otettiin vanhasta morsiammen mummon tekemästä pöytäliinasta, jonka aiheen morsian halusi pukuunsa. Toteutin kuvion aplikaationa. Pukuun kuului lisäksi pieni laukku ja bolero. Puku malleineen ja väreineen sopi kantajalleen niin hyvin, että voin ansaitusti olla tuotoksestani ylpeä. Morsian oli sädehtivän kaunis ja hehkeä. Niitä ihania häitä on kiva muistella!


lauantai 16. lokakuuta 2010

Markkinalöytöjä

Kävin katsastamassa käsityötarjonnan jokasyksyisillä Maalais-markkinoilla, josta löytyivät mm. edellisen postauksen pitsisydämet. Markkinoilla oli muutenkin varsin runsas ja laadukaskin käsityötarjonta. Erityisesti ihastelin toinen toistaan koreampia pitsi- ja kirjoneule asusteita. Tuollaisissa paikoissa iskee aina himo kopioida kaikki jutut itselle. Tätä, tätä ja tätä pitäisi itsekin kokeilla, kun vaan ehtisi...Toisaalta käsityöharrastaja voi mielestäni myös ostaa laadukkaita käsitöitä. Itse en yleensä ostaisi neulottuja tai virkattuja pipoja, huiveja tms. kaupasta, mutta esimerkikis tällaisilta markkinoilta tai messuilta voin ostaa toisen harrastajan töitä. Nytkin löysin kauniit pitsineulesäärystimet, kiva talviasuste kaltaiselleni vilukissalle.

Pitsineulesäärystimet

Olen suunnitellut vastaavien neulomista jo pitkään, mutten ole saanut aikaiseksi. Nämä olivat mielestäni tosi herttaiset ja sopivat hyvin kapeiden farkkujen kanssa ja ulkokäytössä nilkkurien varren päällekin. Lanka on Novitan Nallea.

Vilukissan talviasusteet

Lisäksi ostin käsintehdyn puulastan, koska siskoni ei voinut käsittää, miten tulen toimeen ilman puulastaa. Ilmankin olen pärjännyt, mutta nyt on sekin olemassa ja varsin mallikas kappale onkin, sileä ja linjakas. Pitäisi ehkä vielä öljytä tämä.

Puulasta

Kranssin päivitys osa 2

Vaaleaa pitsiä ovikranssissa

Ovikranssi sai uuden ilmeen edellisen tuhoisan kohtalon jälkeen. Lopputulos on mielestäni oikein sievä ja enteilee jo talven tuloa. Täällä on maa valkoisena ja lämpötila pakkasen puolella, joten vaaleat pitsit istuvat maisemaan hyvin. Tämän version ei myöskään luulisi kiinostavan lintuja, kai? Totuus näistä ihanista käsinneulotuista pitsisydämistä on se, että ostin ne valmiina paikallisilta Maalais-markkinoilta. Suoriuduin tästä kranssin päivityksen uusinnasta siis hyvin helposti ja nopeasti. Nauhatkin löytyivät omista varastoista.

Pitsisydämiä maalais-markkinoilta

maanantai 11. lokakuuta 2010

Vandalismia!

Tämä surkea näky odotti aamulla ulko-ovellamme!


Vandalismia ulko-ovellamme
 Pikkulinnut olivat suorittaneet terrori-iskun äskettäin askartelemani kranssin kimppuun. Lienee lämpimät villalla vuoratut talvikodit lintusilla nyt...ja vieläpä syksyisissä väreissä! Vastaavaa on tapahtunut kerran aikaisemminkin edellisen asuntomme ovella. Silloin olin koristellut kranssin aidon näköisillä ja kokoisilla pikkulintu-koristeilla. Silloin oikeat linnut olivat hyökänneet koristelintujen kimppuun ja pahoinpidelleet ne käyttökelvottomiksi. Liekö luulivat niitä reviirinvalloittajiksi.

Tuhotut omput

No, nyt kranssi vaatii uuden ehostuksen. Pitänee suunnitella joku vähemmän houkutteleva koristelu.

perjantai 8. lokakuuta 2010

Tossuttelua



Tänään surautin tällaiset lasten sisätossut. 8 kuukauden ikäinen tyttäreni on lähtenyt liikkeelle kävelytuolilla ja pikkujalkoihin tarvittiin pitoa. Ompelin tossut keinonahasta ja koristeet huovasta. Keinonahan pito riitti nyt, kun tyttö on vielä tukevasti kiinni tuolissa. Vauhdikkaammalla menijällä pohja saisi olla pitävempää materiaalia esim. oikeaa nahkaa. Kaavat löytyivät täältä.



Samaisessa paikassa oli myös havainnollistava kuva valmistuksesta. Hyvät ohjeet löytyvät myös täältä ja ihania tossuja täältä.


sunnuntai 3. lokakuuta 2010

Kranssin päivitys

Vanha pajukranssi on taipunut ovessamme jo moneen muotoon. Päivitän sitä aina vuodenaikojen vaihtuessa uusilla koristeilla. Itse kranssi on pysynyt jo useamman vuoden niin hyvänä, ettei sitä ole tarpeen vaihtaa. Tällä hetkellä se näyttää tältä:

Kranssin syysilme
Tällainen aika vaatimaton syysilme. Joskus tyyli on runsaampikin. Tähän käytin kaapista löytyneitä nauhoja ja neulahuovutin kolme omenaa. Huovutuspohjana käytin Tiimarin poistohyllystä löytyneitä "lumipalloja". Pallot olivat jotain vanun tyylistä materiaalia ja arvelin niiden sopivan huovutukseen, joten ostin testimielessä. Ja hyvin toimivat, mielestäni parempia kuin kovat pohjat esim. styroxpallot. Söpöjä omppuja syntyi nopeasti.

Huopaomput

lauantai 2. lokakuuta 2010

Startti

Än, yy, tee, NYT! Ja näin on vihdoin ja viimein tämä kauan suunniteltu blogi startattu! Tarkoituksena on raportoida täällä käsityöjuttuja, lähinnä omia aikaansaannoksia. Ja käsitöiksi lasken kaiken vaikka joulukorttien askartelusta kodin remonttihommiin eli skaala on laaja. Tällä hetkellä ajankohtaista ovatkin pienet remppahommat, kun reilu vuosi sitten ostetun talon kamarit alkavat löytää lopullisen järjestyksensä. Työn alla on meidän oma makuuhuone, vieras-/tietsikkahuone ja tytön huone. Seinän maalausta ja tapetointia suurempia remontteja ei onneksi tarvita ja sisutussuunnitelmatkin on jo selvillä. Työkin etenee hitaasti mutta varmasti. Sisustus aiheisiin siis keskityn täällä varmaan piakkoin. Ompelus rintamalla on tekeillä pari Nuppu-peittoa, joista myös lisää, kun valmistuvat.


Pidetyt ja ei niin pidetyt huivit
Täytyyhän tänne koittaa kuviakin värkätä(melkosta opettelua tämä alku), joten kaivoin syyssäiden kunniaksi kaapista parin viime vuoden pipo ja huivi kavalkaadia. Ihmetyttää, miksi jotkut huivit jäävät suunnittelusta ja vaivannäöstä huolimatta lähes käyttämättä ja toiset taas tulee kulutettua ihan loppuun. Näistä suosikkeja ovat olleet etualan purppurainen kolmiohuivi ja ruskea virkattu. Kolmiohuivi on isoäidin perintölankojen joukosta löytyneestä kerästä, joka riitti juuri ja juuri tähän pitsineuleeseen (ohje: Novita Talvi 2008 malli 14). Vyötettä langassa ei ollut, mutta materiaali on ihanan pehmeää eikä ole mennyt käytössä miksikään. Ruskean pitkän huivin virkkasin ihan "omasta päästä" ja se on Novitan Mamboa. Huivi on ollut kovassa käytössä ja alkaakin olla jo melko nuhraantunut.

Tämä pipo on Novitan Puro-lankojen jäätynyttä karpaloa. Aivan ihanat värit ja nimet noissa langoissa!
(ohje: Novita Syksy 2009 malli23)

Jäätynyt karpalo

Tämä vaalea pitsineule-baskeri on Novitan Rose mohairia. Mallia en muista, mutta hyvä se oli, sillä tätä tulee käytettyä usein. Huivi on sekalaista virkkausta jämälangoista.

Suosikki baskeri

Hauska pompulapipo taitaa olla ihan Seitsemää veljestä (ohje Novita Talvi 2008 malli38). Huivi jälleen omaa "luovaa virkkausta".

Pompulat
Pompula-pintaa

 Ruusupipo on virkattu peruspipo, joka on yllättävän lämmin pakkasillakin. Ruusun ohje löytyi kirjasta Hurmaavat huivit (Stine Hoelgaard Johansen) ja on aiemmin käyttämiäni malleja muhkeampi. Virkattu huivi on pehmoista Novitan Kaarnaa. Ihanan pehmeä ja mustavalkoisesta väriyhdistelmästäkin tykkään, mutta silti jostain syystä jäänyt lähes käyttämättä.

Ruusunen