keskiviikko 22. helmikuuta 2012

Tuli kuin tulikin patalappuja


Joskus se kaikkein yksinkertaisin käsityö ei olekkaan niin yksinkertainen. Patalappujen ompeleminen pitäisi kai olla käsityönopettajalle melko helppo homma, mutta ei. Nämä kyseiset patalaput/-kintaat alkoivat vastustaa minua toden teolla. Ensin loppuivat langat joulunpyhinä ja lopulta purin niitä useaan kertaan ja jätin aina ärsyyntyneenä odottamaan parempaa päivää. Kyse oli ehkä siitä, että tällaisesta "yksinkertaisesta" jutusta haluaa saada siistin ja huolellisen ja mutkittelevaa kanttausta ei vaan voi ohittaa olankohautuksella. Siksipä nämä taisivat pyöriä ompelupöydällä yli kuukauden! Lopulta uusi omistaja sai kuitenkin pakettinsa ja olin itsekin tyytyväinen lopputulokseen.



Kyseessä oli tällainen aito retrokangas, josta sukulaiseni toivoi patalappuja. Muistaakseni kangas oli mummon vanha verho. Ihana kuosihan tämä olikin ja sopi juuri tähän tarkoitukseen. Malleista ei ollut sen tarkempia toiveita, joten vetäisin hatusta muutamia erilaisia. Väliin laitoin kangaskaupanmyyjän suosittelemaa villahuopaa ja sen loppuessa yhteen lisäksi vanhaa froteepyyhettä.



Selitykseksi vielä tähän loppuun, että edellisen kerran ompelin patalappuja seiskaluokalla vuonna 1993... Taitaa olla hyväkin, että kaiken näpertelyn ja uusien tekniikoiden kesekellä äitiyslomalainenkin palautetaan välillä tällaisten käsityönperusasioiden äärelle :)

torstai 16. helmikuuta 2012

Heijastimia

Tässä parit heijastimet, jotka tein tytön 2-vuotta täyttäneille kavereille. Ompelin heijastimet askarteluhuovasta ja heijastinkankaasta. Koristeena on erilaisia nappeja ja nauhoja.




torstai 9. helmikuuta 2012

Lastenhuoneen päiväpeitto


Tyttö siirtyi äskettäin nukkumaan omaan huoneeseen ja viimein sain ommeltua sänkyyn käytännöllisen päiväpeiton. Sänkynä tytöllä on vanha perintösänky, jonka kunnostin aikaisemmin (voi kurkata tästä).
Aiemmin sängyn toimiessa sohvana, siinä oli päällekkäin kaksi patjaa. Nyt toinen poistettiin niin, että sänkyyn jää vähän laitoja ja tyttö pysyy siellä. Toinen vanhalla päiväpeitolla päällystetty patja on sängyn takana seinää vasten pehmikkeenä. Ompelemani koristetyynyt ovat nyt sängyn päädyissä.



Uudessa päiväpeitossa käytin Ikean kangasta, jonka olin ostanut varastoon ajat sitten ihan vaan kivan kuosin takia. Se sopi väreiltään huoneeseen ja tyttökin ihastui siihen sen nähtyään. Toisen puolen tein vanhasta, mutta täysin käyttökelpoisesta, kauniista pitsilakanasta. Lakanan pitsireunat taittuvat etupuolelle peiton molemmissa päissä. Väliin laitoin ruskean tikkikankaan. Ruskean siksi, että se näkyy pitsin takaa ja tumma taustaväri korostaa pitsikuviota kivasti.



Halusin peitosta sellaisen, että sitä on helppo ja nopea käyttää. Lisäksi tarkoituksena oli, että peitto pysyisi suunnilleen paikoillaan, vaikka sänkyä käytetään sohvana ja leikeissä päivisin. Siksi ompelin päiväpeiton jalkopäähän pussin, joka pujotetaan patjan ympäri ja pitää peiton näin paikoillaan. Itse peitto on juuri sängyn pituinen ja levyinen. Nukkumaan mennessä se on helppo kääntää jalkopäähän ja aamulla tai päiväunien jälkeen taas takaisin.



Sängyn päätyyn tein vielä päiväpeittokankaasta oravataulun ja lukuvaloon pinkit kukanterälehdet ympärille.