perjantai 27. toukokuuta 2011

Tikkaat

Muuttaessamme nykyiseen kotiimme puolitoista vuotta sitten, talon piha oli periaatteessa valmis, mutta istutukset puuttuivat lähes kokonaan. Nyt olen vähissä erin toteuttamassa laatimaani pihasuunnitelmaa, jonka valmistumiseen olen antanut itselleni (ja miehelleni :D) armonaikaa 10 vuotta...Blogipäivityksetkin ovat jääneet vähemmälle, kun olen uurastanut kukkapenkkikaivauksien parissa. Melkoista kokovartalotreeniä nuo lapiohommat!


Tästä lähtöasetelmasta syntyi pihalle yksi mielestäni hauska yksityiskohta. Tonttimme rajautuu pieneen metsään, mutta itse tontilla on oikeastaan vain yksi puu. Keskellä etupihaa on yksi yksinäinen mänty. Sen alle tein pienen istutusalueen. Laudoista nikkaroin siihen sahaa ja naulapyssyä apuna käyttäen tikkaat, joiden alle istutin säleikköviiniä. Viiniköynöksen olisi sitten tarkoitus ajan kuluessa valloittaa tikkaat.



Tikkaat ovat tarkoituksella karkeatekoiset ja niiden on määrä olla säiden armoilla ympäri vuoden. Ne olisi voinut tehdä valmiiksi harmaantuneesta puusta, mutta koska sitä ei ollut tähän hätään saatavilla, käsittelin tikkaat kuultavalla puunsuojalla.

Viiniköynöksen lisäksi istutin yksivuotisen kärhön väriä tuomaan. Lisäksi puun alla on kannuun istutettu juoru ja Norjan-reissulla ostetun sisustuslehden välissä olleet kesäkukkasiemenet kylvettynä. Saapa nähdä, mitä tästä tulee, kun kasvit kasvavat (toivottavasti).

Sieltä se viiniköynös kurkistelee.
Kärhö kurkottaa jo kohti tikkaita.
Juoru kannussa.

torstai 26. toukokuuta 2011

Vauvalahja


Nämä pikkuruiset tossut ompelin lahjaksi kolmen viikon ikäiselle poikavauvalle, johon saimme kunnian tutustua tänään. Kaava oli kirjaston kirjasta: ONNEA VAUVALLE, 30 somaa käsin tehtyä lahjaa vastasyntyneelle (Woram Catherine). Malli oli mielestäni hauska. Tossut koostuivat vain kahdesta kappaleesta. Pohjakappaleen lisäksi oli siis vaan yksi "etukappale", joka kiepautettiin rullalle niin, että kiinnityssauma tuli sisäsivulle.

Kaavat
Kiinnityssauma on sisäsivussa.

Kankaat löytyivät vanhoista varastoista. Päällikangas on vihreää velouria ja vuori pilkullista puuvillaa, välissä on tukikangas. Kiinnityksenä on pienet muovinepparit ja koristeena sydännapit.





Olihan paikoitellen melkoista näpertelyä, mutta mukavaa ja sievät tuli. Toivottavasti ovat myös pikkujalkoihin mukavat.

keskiviikko 18. toukokuuta 2011

Possun tuunaus


Tytön säästöpossu kaipasi selvästi vähän pirteämpää ilmettä eikä sitä paitsi sopinut ollenkaan huoneen tyyliin :) Niimpä ryhdyin toimeen ja tuunasin possun uusiksi.

Idea tähän tuli oikeastaan yhdestä lapsuuteni suosikkikirjasta, Marjatta Kurenniemen Onnelista ja Annelista. Siinä poliisi Urho Ulpukka maalaa Rouva Rosina Rusinan surulliset säästöpossut uusiksi ja iloisiksi, kukilla koristelluiksi. Tämä tuli mieleeni, kun katselin tytön vähän tunkkaisen punaista säästöpossua lipaston päällä.



Sori Nordea, mutta tämä ei vaan sopinut meille...

Maalasin possun ensin spray-maalilla valkoiseksi. Koristeet leikkasin serveteistä ja tilkkukankaista ja kiinnitin decupal-lakalla. Lopuksi maalasin vielä silmät. Uusi lookki onkin paljon elävämpi ja pirteämpi.

Pirteä muodonmuutos

Uudet koreat kyljet

perjantai 13. toukokuuta 2011

Pinnasänky


Yksi blogissa esittelemättä jäänyt juttu on tytön pinnasängyn somistus. Itse asiassa se on tietysti tehty jo ennen koko blogin olemassaoloa, mutta kuvat on otettu ja odottaneet esittelyä. Sänky on serkun tytön vanha ja tein siihen odotusaikana omat lisäykseni. Sängyn ulkopuolen somistin verholla, jonka helmaan ompelin edesmenneen Isoäitimme virkkaamat verhokapat.


Nämä Isoäidin perintöpitsit ovat niin arvokkaita, että niille täytyy löytää arvoisensa käyttökohteet. Tämä oli sellainen kohde, jossa uskoisin Isoäidinkin halunneen käsityönsä nähdä.
Kangas on pellavannäköistä, läpikuultavaa verhokangasta. Yläreunan tarrakiinnitykset viimeistelin valkeilla ruseteilla. Lisäksi ompelin sänkyyn kuvissa näkyvät reunapehmusteet ja päiväpeiton.




Pinnasänky tuntui vastasyntyneelle niin suurelta, että päällystin äitiyspakkauksen laatikon pikkuvauvaa varten. Kangas on valmiiksi tikattua päiväpeittokangasta, joka teki laidoista mukavan pehmeät. Reunoille ompelin kahvat, joiden avulla laatikkoa oli kätevä nostella huoneesta toiseen. Loppukankaista ompelin vielä pienen peiton laatikkosänkyyn.
 



Nyt laatikko odottaa jo lähipiiriin syntyvää tulokasta, mutta pinnasängyssä oma tyttö nukkuu vielä tälläkin hetkellä.

torstai 5. toukokuuta 2011

Kummilapsille

Tällä kertaa esittelyssä on kummilapsille synttärilahjaksi ompelemiani asuja. Nämä ovat jo pari-kolme vuotta sitten tehtyjä.
Tuolloin 4-vuotta täyttänyt prinsessa sai satiinista ommellun rimpsumekon. Kaavana käytin jotain perusmekon kaavaa, johon lisäsin yksityiskohdat. Vyötärön satiininauha on takaa solmittava, jolloin se antaa vyötärölle säätövaraa. Takana on myös vetoketjukiinnitys.








En muista tarkkaan, ompelinko tämän työliivin kummipojalleni 4- vai 5-vuotislahjaksi, mutta kovassa käytössä se kuulemma on ollut. Käytin kaavana juhlaliivin kaavaa ja muokkasin sen aikuisten työliivistä mallia ottaen. Yksityiskohtina on asiaan kuuluvat vasaralenkit ym. Edessä on tarranauhakiinnitys.



6-vuotiaana kummipoikani suosikkeihin kuului omankin sukupolveni muistama yksityisetsivä Nikke Knatterton. Tuolloin ompelin hänelle esikuvan kaltaisen etsivänpuvun. Tässä oli kaavana pikkupojan juhlapuku, jota muokkasin sopivaksi. Ruudut piirsin tekstiilitussilla. Aluspaitana oli valmis T-paita, johon tein punaisen rusetin.





maanantai 2. toukokuuta 2011

Jarruvillasukat


Tässä yksi talvemmalla esittelemättä jäänyt juttu: jarruvillasukat. Anoppi on neulonut tytölle vinon pinon villasukkia, jotka ansaitsisivat ja tulevatkin vielä saamaan ihan oman juttunsa tänne. Yksiin testasin luvan kanssa sukkien jarrupohjien tekoon tarkoitettua ainetta, joka osui silmään paikallisessa kangaskaupassa.


Aine oli pullossa, josta sitä pursotettiin sukanpohjaan ja annettiin kuivua ja toistettiin sama käsittely. Aineesta muodostui kumimaisia nystyröitä. Tietysti olisi voinut taiteilla myös jotain kuvioita, mutta tässä ensikokeilussa tyydyin pelkkiin pilkkuihin. Lopputulos oli oikein toimiva, joten tätä tulee varmaan käytettyä ensi syksynä lisää. Ja oli helppoa (varsinkin, kun oli hienot sukat valmiina)!