perjantai 28. tammikuuta 2011

Lempeä lammas

Lammas lempeällä hymyllä

Tämä lempeästi hymyilevä, "lähes aito" lammas oli tytön 1-vuotis lahja. Aitoa lampaassa on turkki, naamassa ja sisuksessa on turvauduttu keinomateriaaleihin. Alkunsa tämä idea sai vanhasta, mutta oikein hyväkuntoisesta lammasturkista, joka oli siskoni anopin siskon vanha. Siskoni anoppi lahjoitti sen minulle käsityötarkoituksiin ja ehdotti, että siitä voisi vaikka ommella jotain tytön leikkeihin. Suurkiitos lahjoittajille!

Turkki entisessä elämässään

Halusin hyödyntää tällaisen erikoismateriaalin johonkin erityiseen ja aloin suunnitella tällaista isompaa elukkaa ja materiaalista johtuen lajivalinta osui luonnollisestikin lampaaseen. Halusin elukalle niin tukevan rungon, että sen selässä voisi istua. Lähinnä mieleeni tuli tukeva vaahtomuovi ja etsin netistä mahdollisuutta tilata tarpeeksi suuria paloja. Löysin Tampereen vaahtomuovi Oy:n, jonka valikoimista löytyi täydellinen tuote tähän tarkoitukseen: valmiiksi muotoiltu vaahtomuoviheppa, joka toki muuntui lampaaksikin. Kokonaiskorkeus oli 60 cm ja istumakorkeus 30 cm. Sattumalta "heppa" oli vielä tuntuvassa tarjouksessakin ja tuli postikuluineen maksamaan noin 40 euroa, joka oli mielestäni edullinen hinta, huomioiden, miten helpolla selvisin tästä vaiheesta.

Vaahtomuovirunko

Kaavan suunnittelu oli helppoa vaahtomuovirungon avulla. Haastavampaa olikin sitten ompeluvaihe. Viimeistään nyt Singerini todisti kykynsä, sillä se pystyi kuin pystyikin ompelemaan paksuja turkiskerroksia. Hidasta ja hankalaa hommaa se kuitenkin oli. Ainoa koneelle liian paksu kohta oli korvien kiinnitys, joka hoitui käsinompelulla (sormet verillä). Naaman ompelin fleecestä ja pohjan kestävästä puuvillapolyesteristä. Kasvoja (vai onko lampaalla kasvot?!) varten piti googlata lampaanpää ja kehitellä sitten tällaiselle yksilölle sopivat piirteet. Ja melko lempeä hymyhän tälle karitsalle tulikin. Silmät ompelin keinonahasta ja sieraimet ja suun kirjoin ompelulangalla. Lopuksi kello kaulaan ja eläimen luovutus ylpeälle uudelle omistajalle.


Materiaalien kokonaishinta jäi alle 50 euron, kun vaahtomuovin lisäksi ostin uutena ainoastaan pohjakankaan ja kaulassa olevan kellon. Ja tämä oli muuten todellista kierrätystä ja hyötykäyttöä. Vuosikymmeniä matkannut lammasturkki päätyi lopulta lähes alkuperäiseen muotoonsa lampaan turkiksi! Hyvä esimerkki myös siitä, miten hyvin tällaiset aidot, laadukkaat materiaalit oikein käytettynä ja säilytettynä kestävät aikaa.



sunnuntai 23. tammikuuta 2011

Keittiön keväinen piristys


Finish Design Shopin nettialesta löytyi kauan ihailemaani Kaakaopuu-kangasta alehintaan. Raikas kuosi ja keväinen vihreä toivat keittiöön kaivattua piristystä. Ompelin kankaasta rullattavan verhon, joka kiinnitetään solmittavilla nauhoilla. Rullasin verhon kangaskaupasta saamani kangasrullan sisusputkilon ympärrille. Räväkkä kangas on toki hallitseva, mutta tuo keittiöömme juuri toivomaani iloista tunnelmaa ja kodikkuutta.




Virkattu matto

 
Tämä trikookuteesta virkattu matto syntyi "omasta päästä" ilman ohjetta tai mallia ja aiheutti matonvirkkausvillityksen. Alunperin ajattelin maton keittiöön ja siellä se nyt onkin. Kun matto oli jo lähes valmis googlasin virkatun maton. Löytyi ihania malleja ja ideoita. Suunnittelin jo keittiöön paremmin sopivan version. Ja muitakin ideoita syntyi niin, että heti pitäisi päästä virkkaamaan lisää. Tämä päätynee ehkä tytön huoneeseen, kun pääsen taas jatkamaan sen sisutusprojektia lähiaikoina.


 Käytin vanhoja trikookuteen jämiä 10 numeron koukkua. Kudetta piti käydä ostamassa lisääkin, kun sitä kului yllättävään tahtiin. Koukkukin katkesi kertaalleen eli aika jäykkää hommaa oli. Mukavaa ja helppoa tämän tekeminen kuitenkin oli. Halkaisjaltaan matto on 120 cm ja kudetta kului ehkä noin 5 kg. Pitsireunusta lukuun ottamatta tein koko maton kiinteällä silmukalla. Ensin tein 5 ketjusilmukkaa ja yhdistin piilosilmukalla renkaaksi. Renkaaseen tein 10 kiinteää silmukkaa. Lisäykset tein niin, että ensin joka toiseen silmukkaan 2 silmukkaa, seuraavalla kerroksella joka kolmanteen 2, sitten joka neljänteen 2 jne. Viimeisellä kerroksella 2 silmukkaa tuli joka kahdenteenkymmenenteenyhdeksänteen silmukaan :) Pitsireunaa varten tein 15 silmukan ketjusilmukka kaaria, jotka kiinnitin 15 silmukan välein reunaan piilosilmukoilla. Kaariin tein 12 pylvästä kuhunkin.


Seuraavaksi ajattelin kokeilla jonkinlaista pitsimattoa. Tosi kivoja mattoja löytyi ainakin Virkkuukoukussa-sivuilta. Näitähän voi tosiaan tehdä vaikka pitsiliinojen tai isoäidin neliön ohjeella!

keskiviikko 12. tammikuuta 2011

Paksupoika olkkarin nurkassa

Paksupoika nurkassaan

Kodin sisustaminen on hauska ja tärkeä harrastus minulle, mutta en ole siinä mikään asiantuntija. Sisustamiseni on tällaista omaksi ja perheen iloksi tekemääni kotikutoista touhua. En noudata tai edes tunne mitään sisustusoppeja tai suuntauksia eikä minulla ole tavaroiden suhteen mitään ehdottomia tyyli- tai merkkivaatimuksia. Olen sekoittanut täällä keskenään kaikenlaisia tavaroita ja tyylejä täysin oman makuni mukaan.

Tämän pienen määritelmän jälkeen voin julistaa nyt ostaneeni kerrankin oikeaa designia! Meillä on olohuoneessa takan vieressä nurkka, johon halusin istumapaikan, mutta en ollut vielä löytänyt järkevää ratkaisua. Nurkka on niin syvä, että takkapuiden säilytykseen soveltuva arkkupenkki, jota siihen mallailtiin, oli liian pieni ja istuja jäi sohvalta katsottuna nurkan taakse piiloon. Isommat tuolit taas ovat tiellä kulkureitillä keittiöstä olkkariin. Täsmäratkaisu löytyi Finish Design Shopin nettialesta sattumalta, kun olin siellä ostamassa Marimekon ale-kankaita. Jukka Setälän suunnittelema Fatboy the Original hopealla värityksellä oli varustettu tuntuvalla alennuksella.

Näyttävä sisääntulo

Olen ihastellut tätä suurta säkkituolia jossain sisustusohjelmissa ja lehdissä, mutta en ole kyllä ajatellut sen hankkimista itselle. Ylipäätäänkin olen pitänyt säkkituoleja melko kauheina kapistuksina sitten 90-luvun alun nahkaisten joka kodista löytyneiden versioiden. Nyt tuo ale-tuoli kuitenkin kiinnitti huomioni ja alkoi tuntua juuri oikealta ratkaisulta takan nurkkaukseen. Kokokin vaikutti sopivalta. Hopeinen väri kuulosti epäilyttävältä, mutta näytti kuvassa lähinnä harnaalta. Ehkä en olisi valinnut juuri sitä, jos se ei olisi ollut alennettu, mutta se näytti takan harmaisiin ja teräksisiin yksityiskohtiin sopivalta.

Rento, mutta tyyliäkin löytyy

Ja kohtahan se säkki oli jo matkalla tänne Marimekon ale-kankaiden muassa. Odotuksetkin se lunasti, sillä tuoli on hauskan näköinen, todella mukava ja juuri paikalleen sopiva. Hopeinen värikin osoittautui sopivan harmaaksi. Toimitus oli tosi nopea ja pakkauskin komea. Eli oli hyvä hankinta ja pelastaa säkkituolien maineen minun silmissäni. Vähänhän tuota tietysti täytyy välillä möyhiä, jos haluaa sen näyttävän siistiltä. Tällainen rennompi ratkaisu on kuitenkin ihan hyvää siedätyshoitoa kaltaiselleni sohvatyynyjen asettelijalle...etenkin, kun yksivuotias tyttäreni ei vielä ole täysin sisäistänyt samaa siisteys-ideologiaa kanssani ja vauhti senkun kiihtyy ja tavarat (myös sohvatyynyt) lentelee. Samainen tyllerö oli erittäin ihastunut uuteen tulokkaaseen ja myös sen sittemmin konttaustunneliksi muutuneeseen pakkaukseen.
Tulokkaaseen tutustumista
Sukellus säkin syliin

sunnuntai 9. tammikuuta 2011

Lumihiutaleita hiljalleen...


Jouluvalojen poistamisen jälkeen olohuoneen isot ikkunat näyttivät kauhean tyhjiltä. Olohuoneen yksi seinä muodostuu kolmesta korkeasta ikkunasta, jotka ovat kokonsa vuoksi hyvin hallitsevia ja kivasta maisemasta huolimatta minun silmääni välillä vähän kolkkoja. Varastossa odottaa pino kivoja, kodikkaita ikkunaristikoita. Ne ovat varmaan kuuluneet talopakettiin, mutta talon rakantaneet edelliset asukkaat eivät ole haluneet niitä ikkunoihin. Itse ihastuin niihin, kun ne löytyivät syksyllä ja olisin halunnut ne paikoilleen välittömästi. Ristikoista puuttuu kuitenkin asennusmekanismit, eikä siihen hätään löytynyt sopivaa kiinnitystapaa (hyviä vinkkejä kaivataan!), joten ne jäivät vielä odottamaan.

Olin aikaisemmin ihastellut perinteisiä paperilumihiutaleita Kalastajan vaimo-blogissa. Nyt muistin ne ja päädyin siihen, että ne eivät ole pelkästään joulukoristeita, vaan koko talveen sopivia koristeita ja niinpä kaivoin sakset esiin. Leikkasin hiutaleet tavallisesta kopiopaperista ja kiinnitin ikkunaan maitotipoilla.


Näitä olin tainnut leikata viimeksi joskus ala-asteella. Nyt ihastuin ikihyviksi tähän perinteiseen tekniikkaan ja pitsimäisiin tuotoksiin. Leikkaaminen oli hauskaa puuhaa ja vielä hauskempaa oli valmiiksi leikatun hiutaleen auki taittelu, kun aina uudenlainen lopputulos paljastui. Miten kaunista jälkeä niin helpolla ja ilmaiseksi! Näitä aion suosia tulevinakin talvina!




Lopuksi vielä tajusin, että nämä koristeet ovat ihan nappivalinta meidän olkkariin, sillä niitähän oli siellä jo valmiiksi kolmessa seinätaulussa. Kyseiset taulut hankin kesällä paikallisesta sekatavarakaupasta, josta voi löytää mitä tahansa. Vanerista leikattujen kuvioiden taustalla on peilit. Olin miettinyt pääni puhki, mitä laittaisin tuolle seinälle. Nämä olivat mielestäni kauniit ja sisustukseen sopivat, eivätkä mitenkään hallitse huoneen tunnelmaa.

Sisustaessani ostan ihan hyvillä mielin tällaista "rihkamaa" ja muutenkin voin ostaa esimerkiksi huonekaluja ihan mistä tahansa liikkeestä, jos ne miellyttävät silmää. Tänne onkin hankittu tavaraa hyvin sekalaisesta valikoimasta kauppoja ja yhdistelty sitten vanhoihin tavaroihin ja itse tehtyihin juttuihin. Jonkinlainen poikkeus on luvassa lähiaikoina, kun eräs jo matkalla oleva design-tuote saapuu sivistämään sekalaista sisustustamme...

perjantai 7. tammikuuta 2011

Perintöpitseillä viimeinen silaus makkariin

Vuosien varrelta kerättyjä ruusuja

Pitkissä kantimissa oli remontoidun makkarin lopullinen valmistuminen, vaikka huone oli verhoja vaille valmis jo jonkin aikaa. Joulukiireiden ja -reissailun ajaksi verhojenompelu jäi odottamaan ja nyt sain viimein huoneen viimeisteltyä verhoilla ja koristetyynyillä, joihin käytin kallisarvoiset perintöpitsini. Tai virallisesti ne eivät ole pitsejä vaan ruutuvirkkauksia, mutta pitseiksi olen niitä kuitenkin kutsunut, koska ainakin tässä yhteydessä ne ovat hyvin pitsimäisen näköisiä.

Verhot viimein paikallaan

Edesmenneen Isoäitini käsissä on syntynyt valtava määrä ruutuvirkattuja verhoja, tyynynpäällisiä ja päiväpeittoja. Toki hän teki paljon muitakin virkkauksia ja neuleita, mutta ainakin minä yhdistän erityisesti ruutuvirkkaukset Isoäitiin. Valmiiden töiden lisäksi häneltä jäi kaappi pullolleen lankoja ja joitain keskeneräisiä käsitöitäkin, joista suurin osa on päätynyt minulle. Joukossa oli ruutuvirkattuja kaitaleita osittain keskeneräisenä. En tiedä, mitä niistä oli alunperin syntymässä, ehkä päiväpeitto. Joka tapauksessa olen miettiny niille sopivaa käyttötarkoitusta niin, että ne säilyisivät muistona. Ruutuvirkkaus ei ole omimpia tekniikoitani, eikä jälki varmasti olisi ollut vastaavaa, jos olisin ryhtynyt jatkamaan virkkausta. Vaikka tykkään monesta pikkutarkasta näpertelystä, niin tässä menee raja. Kyseinen tekniikka on niin äärinäpertelyä, että kärsivällisyyteni ei riitä (etenkin, kun muistan, kuinka vaivattoman näköisesti työ eteni Isoäidin käsissä!). Ehkä joskus eläkepäivillä yllän itsekin samaan.

Kuulasta ja pitsimäistä

Ruutuvirkattuja tähtiä

Nämä virkkaukset päätyivät nyt kuitenkin makuuhuoneen verhoihin. Virkkaukset olivat sellaisia peruskalastajanlangan-värisiä vaaleita ja keskenään hieman erisävyisiä, joten valkaisin ne ensin kloridilla valkoiseksi. Jostain minulla oli ajatus sellaisesta perinteisestä maalaisromanttisesta verhosta, jossa valkoiseen kankaaseen on yhdistetty pitsinauhaa ja tavoittelin tässä jotain vastaavaa henkeä modernimmassa muodossa. Verhoista tuli ihanan ilmavat ja kuulaat ja virkkaukset pääsevät oikeuksiinsa. Viimeiset pätkät käytin koristetyynyihin.




Pitsiä ja hapsuja tyynyissä

Liekkö ollut noiden pitsien vaikutusta, että huoneen muukin sisutus muokkaantui tällaiseen vanhahtavaan talon muuta tyyliä romanttisempaan suuntaan. Uutena tänne hankittiin tapettien ja maalien lisäksi verho- ja tyynykankaat, korit sängynpäätyhyllylle, kello ja nuo ripustuskoukut seinälle. Sängynpääty ja lamppu siirettiin edellisestä makkarista. Päiväpeitto tuli joskus kylkiäisenä Ellokselta eurolla, satiinityynyt ovat saman putiikin alesta. Lampaantaljat lattialla ovat vanhasta makkarista, samoin seinähylly. Kehyksiä olen ostanut kirpparilta ja maalannut. Hyllyssä roikkuvan valkoisen tuoksupussukan ompelin Mummoni minulle joskus käsin ompelemasta pitsireunaisesta kangasnenäliinasta, jonka halusin niinikään muistoksi johonkin näkyville.


Näillä tossuilla olen tepastellut noin 29 vuotta sitten...