Ihania lahjoja

Kaikenlaista omatekoistakin on tekeillä ja huoneiden remontitkin alkavat olla jo sisustusta myöten valmiit. Kaikki on kuitenkin vielä sen verran kesken tai vähintäänkin valokuvaamatta, että esittelyssä on tällä kertaa toisten tuotoksia. Anoppi virkkasi Salomonin solmulla tämän sievän huivin tai pikku peiton tytölle. Kivan kolmiulotteista pintaa tulee kyseisellä tekniikalla, jota en itse olekkaan kokeillut. Mielenkiintoinen pinta kiinnostaa myös pientä käyttäjää, mutta tuntuu kestävän yllättävän hyvin pikkukätösten käsittelyn.

Tulenkantajahevosen sain lahjaksi ja ihastuin todella. Kerrassaan kiehtova otus ja kaunis sisutusesine on peräisin täältä.

Vielä kerran

Jälleen kerran...

 Vaikka tämän blogin on tarkoitus käsitellä muutakin, kuin ovikranssia, niin palataampa siihen vielä kerran. Markkinoilta hankittujen pitsisydämien tärkkäys ei kestänyt saapuneita pakkasia ja niinpä korvasin ne näillä huovasta ja helmistä askartelemillani kukkasilla.

Huopakukkaset

Tästä jouluversio syntynee lisäämällä jotain juhlavampaa nauhaa ja sitten en aiokkaan koskea kranssiin ennen kevättä. Pitsiaarteet siirsin sisälle turvaan ja ne päätyivät olkkarin hyllylle tähän yksinkertaiseen kranssiin. Kaunis yhdistelmä nuo risut ja herkät sydämet.

Valaistut pilttipurkit

Pilttipurkejen hyötykäyttöön löytyy jos jonkinlaista ideaa. Itselläni muutama purkki päätyi valoasetelmaan ihan vahingossa, kun mietin, mistä saan täytettä suureen lasiastiaan, ettei valosarja jää myttyyn pohjalle. Pilttipurkit sopivat tähän kirjaimellisesti loistavasti, koska valot heijastuvat niistä kivasti.

Äkkiä katsottuna tuosta ei edes huomaa, mitä valojen seassa pilkottaa. Viritelmä on korkealla keittiön yläkaappien päällä tuomassa valoa pimeneviin päiviin. En laske tätä varsinaiseksi jouluvaloksi vaan tunnelmanluojaksi, joten sen voi virittää jo tässä vaiheessa. Hankala kuvata noita valoja totuudenmukaisesti!

Söpöilyksi lipsahti

Olen tarkoituksella pyrkinyt välttämään tytön huoneen sisustuksessa ylisöpöä prinsessameininkiä. Tietysti siellä saa olla nättiä ja tyttömäistä, mutta vieroksun sitä, että kaikki on vaaleanpunaista hepenettä, koska lapsi on tyttö. Siksi olenkin valinnut yhdelle seinälle pirteän vihreä-ruskean kukkatapetin, joka näyttävyydessään hallitsee koko huoneen ilmettä. Verhotkin ovat vihreät ja sittenhän siellä on tuo iso harmaanruskea lipasto. Ei mitään prinsessakamaa sekään. Mutta nyt lipsahdettiin pahasti söpöilyn puolelle.

Ikeasta hankittiin valkoinen naulakkohylly, jossa voi säilyttää kaikenlaista tarpeellista ja pitää esillä lahjaksi saatuja ihanuuksia. Niitä ihanuuksia sitten löytyikin sen verran, että aikamoinen prinsessanaulakkohan siitä tuli. Mutta onhan se vaan hauskaa tällainen söpöilykin. Ja toki pikkutytön huone tällaisen kestää ilman, että mennee ihan ällöksi.

Söpöjä onnittelukortteja

Kroatialaiset tennarit

Pehmolelut, kellon, värikkään vaunulelun ja vaaleanpunaisen pikkutaulun tyttö on saanut vauvalahjaksi. Kehystetyt taulut tein vauvaonnittelukorteista. Vaatteet ovat kirpparilöytöjä ja supersöpöt tennarit kummejen Kroatian-tuomisia.

Lahjapehmoja hyllyllä

Nuppu-peitot

Nuppu-peitot ovat valmiina lähtöön. Koska peitot piti osoittaa tytölle tai pojalle, tein peiton molemmille. Tytön peitossa yhdistin pilkkuja, sydämiä ja hauskaa maatuskakuosia. Tikkauksissakin on sydämiä.

Pojan peitossa käytin Ikean musta-valko-beesiä lintukangasta, jonka yhdistin erikokoisiin pilkkukuoseihin. Tikkaukset ovat harakan askelia.

Kaikki tilkut ovat puuvillaa, välissä on ohut vanulevy ja toisella puolella ruskeaa bambufleeceä. Näitä oli hauska tehdä ja ajatella samalla, että ne päätyvät lämmittämään jotain pienenpientä pienokaista ja piristämään vauvan vanhempia. Keräykseen näyttääkin tulleen kasapäin kivoja peittoja, jotka ovat esillä Nupulle peitto-blogissa.

Käsitöitä reissun päällä

Kotiuduttuani viikon reissulta vanhempieni luona ja sinne unohtuneen mokkulan kotiuduttua postitse, palailen täällä taas käsityöaiheiden pariin. Reissuun liittyi nimittäin monenlaisia käsityöjuttuja. Ensinnäkin äitini oli neulonut tyttärentyttärelle tämän ihanan, pirteän villatakin.

Iloinen neule innokkaan käyttäjän käsittelyssä.

Lankana on 100 % merinovilla Knitcol trends. Tykkään iloisesta väriskaalasta ja raitojen vaihtelevuudesta.

Pirteää pintaa

Pääsin itsekin käsityöhommiin vanhan vakiopestini muodossa. Jo perinteeksi muodostunut isäni metsurinhousujen paikkaus odotti minua tälläkin kertaa. Tässä on hyvä esimerkki tuotteesta, jota kannattaa korjata useitakin kertoja ennen uusien hankkimista. Metsurinhousut nimittäin ymmärrettävästi kärsivät useinkin tämän kaltaisia vaurioita, mutta korjattuna toimivat taas kuin uudet.

Saha on tehnyt tuhojaan

Tällaiset reiät keräävät sahattaessa purua ja hankaloittavat metsurin työskentelyä. Näin on minua aiheesta valistettu ja niinpä olen teini-iästä asti kerta toisensa jälkeen istunut ompelukoneen ääreen ja aloittanut taistelun noita bensalle ja pihkalle tuoksuvia ompelukoneen neulan alle hyvin vastahakoisesti asettuvia vaatekappaleita vastaan. Vaikka kyseisessä vaatteessa paikkauksen esteettisillä arvoilla ei ole suurtakaan merkitystä, niiden korjaus on kuitenkin teknisesti vaativimmasta päästä. Paksut housut moottorisahanketjun pysäyttävine viiltosuojineen eivät tosiaankaan aina taivu ompelijan tahdon mukaisesti ja olen viettänyt monia tuskaisia hetkiä tässä hommassa. Nuorempana siitä kuitenkin maksettiin niin hyvin, että sinnikkäästi jaksoin jatkaa. Niinpä taidot karttuivat, opin oikeat tekniikat ja nykyään homma ei enää nostata suurtakaan tuskastumista, vaan lähinnä huvittavia muistoja. Tämän kertainen reikä tosin oli pahimmassa mahdollisessa paikassa, polven kohdalla, joka on ompelukoneelle hankalin sijainti. Onnistuu kuitenkin. 

Paikka paikan päällä...

Enstex-paikka tiheällä siksakilla, erityis paksulla ompleulangalla on parhaaksi havaittu menetelmä. Monissa housuissa on lopulta ollut paikka paikan päällä niin, että alkuperäistä kangasta on tuskin enää erottanut, mutta se ei metsurin työtä haittaa. Tämän metsurinhousujenkorjaus-esitelmän loppuun todettakoon, että tämä homma on varmasti ollut yksi ompelutaitoani eniten kehittäneistä töistä, joten molemmat osapuolet voivat olla oikein tyytyväisiä (sekä äitini, joka on päässyt luistamaan hommasta delekoimalla sen minulle).

Metsurin kamppeista kiinalaiseen silkkiin. Samalta reissulta sain mukaani tämän enoni Kiinan-matkalta tuliaisiksi tuoman silkin. Kangas on mielestäni aivan upea, vaikka sen kaikken parhaan kankaan valitseminen siskontytölle nelikerroksisesta silkkikaupasta taisikin olla jonkinmoinen haaste. Tästä tulee vielä jotain hienoa!

Kiinalaista silkkiä

Rullia ja rusetteja

Rullaverhot solmitaan ruseteilla

Tytön huoneen sisustus jatkui verhojenompelun merkeissä. Huone tapetoitiin aiemmin niin, että yhdellä seinällä on aika räiskyvä kukkatapetti ja muilla vaalea tapetti. Kaapista löytyvät vanhat sivuverhot olivat sattumalta väriltään ja kuvioltaan kuin suunniteltu yhteen kukkatapetin kanssa. Ompelin niistä huoneen kahteen ikkunaan helmasta rullattavat verhot, jotka solmitaan rusettinauhoilla.

Ison ikkunan verho

Pikkuikkunan verho

Verhot voi siis  myös avata peittämään ikkunat. Ikkunoissa on sälekaihtimet, joten käytännössä rusetteja ei tarvinne availla vaan rullaus rusetteineen on lähinnä koristeseikka.
Samalla pääsin myös herkuttelemaan uuden ompelukoneen ominaisuuksilla: portaaton nopeuden säätö ja automaattinen lankojenkatkaisu, mitä luksusta!