Kotiuduttuani viikon reissulta vanhempieni luona ja sinne unohtuneen mokkulan kotiuduttua postitse, palailen täällä taas käsityöaiheiden pariin. Reissuun liittyi nimittäin monenlaisia käsityöjuttuja. Ensinnäkin äitini oli neulonut tyttärentyttärelle tämän ihanan, pirteän villatakin.
 |
| Iloinen neule innokkaan käyttäjän käsittelyssä. |
Lankana on 100 % merinovilla Knitcol trends. Tykkään iloisesta väriskaalasta ja raitojen vaihtelevuudesta.
 |
| Pirteää pintaa |
Pääsin itsekin käsityöhommiin vanhan vakiopestini muodossa. Jo perinteeksi muodostunut isäni metsurinhousujen paikkaus odotti minua tälläkin kertaa. Tässä on hyvä esimerkki tuotteesta, jota kannattaa korjata useitakin kertoja ennen uusien hankkimista. Metsurinhousut nimittäin ymmärrettävästi kärsivät useinkin tämän kaltaisia vaurioita, mutta korjattuna toimivat taas kuin uudet.
 |
| Saha on tehnyt tuhojaan |
Tällaiset reiät keräävät sahattaessa purua ja hankaloittavat metsurin työskentelyä. Näin on minua aiheesta valistettu ja niinpä olen teini-iästä asti kerta toisensa jälkeen istunut ompelukoneen ääreen ja aloittanut taistelun noita bensalle ja pihkalle tuoksuvia ompelukoneen neulan alle hyvin vastahakoisesti asettuvia vaatekappaleita vastaan. Vaikka kyseisessä vaatteessa paikkauksen esteettisillä arvoilla ei ole suurtakaan merkitystä, niiden korjaus on kuitenkin teknisesti vaativimmasta päästä. Paksut housut moottorisahanketjun pysäyttävine viiltosuojineen eivät tosiaankaan aina taivu ompelijan tahdon mukaisesti ja olen viettänyt monia tuskaisia hetkiä tässä hommassa. Nuorempana siitä kuitenkin maksettiin niin hyvin, että sinnikkäästi jaksoin jatkaa. Niinpä taidot karttuivat, opin oikeat tekniikat ja nykyään homma ei enää nostata suurtakaan tuskastumista, vaan lähinnä huvittavia muistoja. Tämän kertainen reikä tosin oli pahimmassa mahdollisessa paikassa, polven kohdalla, joka on ompelukoneelle hankalin sijainti. Onnistuu kuitenkin.
 |
Paikka paikan päällä...
|
Enstex-paikka tiheällä siksakilla, erityis paksulla ompleulangalla on parhaaksi havaittu menetelmä. Monissa housuissa on lopulta ollut paikka paikan päällä niin, että alkuperäistä kangasta on tuskin enää erottanut, mutta se ei metsurin työtä haittaa. Tämän metsurinhousujenkorjaus-esitelmän loppuun todettakoon, että tämä homma on varmasti ollut yksi ompelutaitoani eniten kehittäneistä töistä, joten molemmat osapuolet voivat olla oikein tyytyväisiä (sekä äitini, joka on päässyt luistamaan hommasta delekoimalla sen minulle).
Metsurin kamppeista kiinalaiseen silkkiin. Samalta reissulta sain mukaani tämän enoni Kiinan-matkalta tuliaisiksi tuoman silkin. Kangas on mielestäni aivan upea, vaikka sen kaikken parhaan kankaan valitseminen siskontytölle nelikerroksisesta silkkikaupasta taisikin olla jonkinmoinen haaste. Tästä tulee vielä jotain hienoa!
 |
| Kiinalaista silkkiä |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti