Kettu

Tyttö tarvitsi pikaisesti vähän paksumpia pitkähihaisia. Ompelemaan piti ryhtyä, kun näistä lastenvaatteista nyt kerran tuli innostuttua. Tässä ensihätään kettu-paita collegesta. Nyt kävin ostamassa kankaita ihan tähän tarkoitukseen. Kaavan piirsin vanhoista paidoista. Nuo aplikoinnit ovat kyllä koukuttavia, heti tekee mieli suunnitella lisää!

Ekat lastenvaatteet

Norsu ja ilmapallo

Tässä tulevat ensimmäiset omalle lapselleni ompelemani vaatteet. Tosiaankin, vaikka erityisesti tykkään ompelusta, yhtään vaatetta ei ollut vielä tullut ommeltua tytölle. Tutuille vauvoille olen joskus ommellut jotain, kummipojalle jopa kastemekon. Yleensä en kuitenkaan ole erityisesti innostunut vauvanvaatteiden ompelusta, koska se on minusta jotenkin turhauttavaa; pienenpienten vaatteiden valmistus on melkoista näpertelyä ja lopulta vaate mahtuu vauvalle hyvin vähän aikaa. Oma tyttäreni käytti minun ja siskoni vanhaa kastemekkoa, joten sitäkään ei tullut tehtyä. Yhden villapuvun, johon kuului henkselihousut, takki ja sukat, sentään neuloin odotusaikana.
 
Nyt, kun tyttö on reilun vuoden ikäinen, olen alkanut innostua lastenvaatteiden ompelusta ihan uudella tavalla. Ja toki siihen ovat vaikuttaneet myös lukuisat käsityöblogit, jotka pursuavat kivoja lastenvaatteita. Ja eihän ompelua harrastava pikkulapsen äiti voi olla innostumatta noista ihanista lastenvaateaplikaatioista, joita löytyy monista blogeista. Itse taisin törmätä niihin ekan kerran RuttuNutussa, jota voikin kutsua jonkinlaiseksi guruksi näissä jutuissa. Ne vaatteethan ovat ihan käsittämättömän kivoja! Mutta yhtään vähättelemättä muita blogeja, todella hienoja aplikaatioin koristeltuja lastenvaatteita löytyy niin monesta blogista, että niissä voisi samoilla loputtomiin.

Kissoja mekon taskussa

Joka tapauksessa olen nyt ommellut ekat vaatteet tytölle ja lopullisen sysäyksen siihen sain Väkerryksiä-blogin kierrätysjutusta, jossa oli ommeltu lapselle vaatteita aikuisten käyttämättä jääneistä vaatteista. Mikä mahtava idea! Itselläni on vaikka kuinka paljon vaatteita, joiden käyttö on syystä tai toisesta jäänyt hyvin vähälle ja materiaali on vielä kuin uutta. Ja jossain enemmänkin käytetyssä vaatteessa esim. farkuissa kangas voi olla vielä ihan käyttökelpoista siinä vaiheessa, kun vaatetta ei enää itse tule pidettyä. Tästä huipusta kierrätysideasta innostuneena ompelin tytölle kaksi hihatonta mekkoa. Tällaiset pikkumekot ovat mielestäni käteviä arkivaatteita bodyn ja sukkahousujen tai trikoitten kanssa. Ja tietysti koristelin aplikoiden! Alkuperäiset paidat olivat olleet päällä vain kerran. Pinkin ostin johonkin juhliin, eikä sitä tullut sitten enää muualla käytettyä ja vihreä venähti ekassa pesussa omituisen muotoiseksi. Leikkasin mekot niin, että hyödynsin alkuperäisten paitojen helmataitteet ja pinkistä myös olkaimet. Vihreässä käytin pääntien resorin myös mekon pääntielle ja kädenteihin leikkasin kaitaletta lopusta paidasta. Kuviot ja tasku ovat tilkkupussiin kertyneitä puuvillapalasia. Kuviot kiinnitin ensin liimapaperilla ja sitten siksakilla.
Tämä oli hauskaa ja jatkoa seuraa varmasti!

Ennen...

ja jälkeen.

Ennen...

ja jälkeen.

Virkatut pikapannunaluset

Keittiön maton kaveriksi virkkasin vielä samasta kuteesta pannunaluset. Ne sopivat 30-v lahjakattiloiden alle ja muuten niitä säilytetään kukkapurkkien alustana keittiön ikkunalla. Virkkasin aluset kaksinkertaisella kuteella, jolloin niistä tuli todella paksut ja jämäkät. Yhden alusen halkaisija on 20 cm ja ohje on superhelppo ja supernopea:
8 ketjusilmukkaa yhdistetään lenkiksi piilosilmukalla,
lenkkiin 18 pylvästä,
joka silmukkaan 2 kiinteää silmukkaa=36 silmukkaa
ja lopuksi ripustuslenkkiä varten 10 ketjusilmukkaa, jotka kiinnitetään lenkiksi piilosilmukalla.

Virkattu matto 2

Virkattu matto numero 2 valmistui pikaisella vauhdilla. Ekan maton jälkeen innostuin netistä löytyneistä pitsimatoista ja halusin itsekin kokeilla hetimiten. Kuteita hankin Oulun reissulla Kempeleen mattokutomosta, jossa olikin aika hyvä värivalikoima ja mukava palvelu. Ohjeena käytin Modassa (3/2009) ollutta Juhannusruusu-maton ohjetta, joka löytyi kätevästi netistä. Ohjetta olivat käyttäneet muutkin bloggaajat ja bongasin sen ainakin täältä ja täältä.

 Lisäsin mattoon muutaman ylimääräisen kerroksen saadakseni siitä tarpeeksi suuren. Jätin myös lopusta ennen terälehtiä tulevat ketjusilmukkalenkkikerrokset kokonaan pois ja tein tilalle täyden kierroksen pylväitä, koska nuo kerrokset näyttivät minusta jotenkin sekavilta. Maton halkaisija on 130 cm ja kudetta meni noin 5 kg. Tällä kertaa innostuin myös kellottamaan työn ja aikaa kului yhteensä vajaat 10 tuntia. Matto valmistui kolmessa päivässä ja yllätyin täysin siitä, miten nopeaa tämän tekeminen oli. Pylväskerrokset ovat niin korkeita, että työ eteni tosi nopeasti aiempaan kiinteilläsilmukoilla virkkaamaani mattoon verrattuna. Kude oli aika pehmeää ja siksi matto on vähän "lötkö". Seuraavassa matossa käyttäisin (ja käytänkin) jäykempää kudetta. Tosi kiva tästä kuitenkin tuli!

Tämäkin matto tuli keittiöön. Edellinen oli mielestäni liian huomiotaherättävä, joten se väistyi lastenhuoneeseen ja vaatii ehkä vielä jotain jatkojalostusta. Sopivan värin valinta oli hankalaa. Keittiö on aika tummasävyinen ruskeine kaapinovineen ja tummine tasoineen. Lattiakin on tummanruskea. Joku vaalea olisi sopinut parhaiten, mutta en halunnut keitiön lattialle niin arkaa väriä. Harmaa löytyi oikeastaan ihan vahingossa ja sopii noihin laatikoiden ja pöydänreunojen metalliseen sävyyn.

Lempeä lammas

Lammas lempeällä hymyllä

Tämä lempeästi hymyilevä, "lähes aito" lammas oli tytön 1-vuotis lahja. Aitoa lampaassa on turkki, naamassa ja sisuksessa on turvauduttu keinomateriaaleihin. Alkunsa tämä idea sai vanhasta, mutta oikein hyväkuntoisesta lammasturkista, joka oli siskoni anopin siskon vanha. Siskoni anoppi lahjoitti sen minulle käsityötarkoituksiin ja ehdotti, että siitä voisi vaikka ommella jotain tytön leikkeihin. Suurkiitos lahjoittajille!

Turkki entisessä elämässään

Halusin hyödyntää tällaisen erikoismateriaalin johonkin erityiseen ja aloin suunnitella tällaista isompaa elukkaa ja materiaalista johtuen lajivalinta osui luonnollisestikin lampaaseen. Halusin elukalle niin tukevan rungon, että sen selässä voisi istua. Lähinnä mieleeni tuli tukeva vaahtomuovi ja etsin netistä mahdollisuutta tilata tarpeeksi suuria paloja. Löysin Tampereen vaahtomuovi Oy:n, jonka valikoimista löytyi täydellinen tuote tähän tarkoitukseen: valmiiksi muotoiltu vaahtomuoviheppa, joka toki muuntui lampaaksikin. Kokonaiskorkeus oli 60 cm ja istumakorkeus 30 cm. Sattumalta "heppa" oli vielä tuntuvassa tarjouksessakin ja tuli postikuluineen maksamaan noin 40 euroa, joka oli mielestäni edullinen hinta, huomioiden, miten helpolla selvisin tästä vaiheesta.

Vaahtomuovirunko

Kaavan suunnittelu oli helppoa vaahtomuovirungon avulla. Haastavampaa olikin sitten ompeluvaihe. Viimeistään nyt Singerini todisti kykynsä, sillä se pystyi kuin pystyikin ompelemaan paksuja turkiskerroksia. Hidasta ja hankalaa hommaa se kuitenkin oli. Ainoa koneelle liian paksu kohta oli korvien kiinnitys, joka hoitui käsinompelulla (sormet verillä). Naaman ompelin fleecestä ja pohjan kestävästä puuvillapolyesteristä. Kasvoja (vai onko lampaalla kasvot?!) varten piti googlata lampaanpää ja kehitellä sitten tällaiselle yksilölle sopivat piirteet. Ja melko lempeä hymyhän tälle karitsalle tulikin. Silmät ompelin keinonahasta ja sieraimet ja suun kirjoin ompelulangalla. Lopuksi kello kaulaan ja eläimen luovutus ylpeälle uudelle omistajalle.

Materiaalien kokonaishinta jäi alle 50 euron, kun vaahtomuovin lisäksi ostin uutena ainoastaan pohjakankaan ja kaulassa olevan kellon. Ja tämä oli muuten todellista kierrätystä ja hyötykäyttöä. Vuosikymmeniä matkannut lammasturkki päätyi lopulta lähes alkuperäiseen muotoonsa lampaan turkiksi! Hyvä esimerkki myös siitä, miten hyvin tällaiset aidot, laadukkaat materiaalit oikein käytettynä ja säilytettynä kestävät aikaa.

Keittiön keväinen piristys

Finish Design Shopin nettialesta löytyi kauan ihailemaani Kaakaopuu-kangasta alehintaan. Raikas kuosi ja keväinen vihreä toivat keittiöön kaivattua piristystä. Ompelin kankaasta rullattavan verhon, joka kiinnitetään solmittavilla nauhoilla. Rullasin verhon kangaskaupasta saamani kangasrullan sisusputkilon ympärrille. Räväkkä kangas on toki hallitseva, mutta tuo keittiöömme juuri toivomaani iloista tunnelmaa ja kodikkuutta.

 

Virkattu matto

 

Tämä trikookuteesta virkattu matto syntyi "omasta päästä" ilman ohjetta tai mallia ja aiheutti matonvirkkausvillityksen. Alunperin ajattelin maton keittiöön ja siellä se nyt onkin. Kun matto oli jo lähes valmis googlasin virkatun maton. Löytyi ihania malleja ja ideoita. Suunnittelin jo keittiöön paremmin sopivan version. Ja muitakin ideoita syntyi niin, että heti pitäisi päästä virkkaamaan lisää. Tämä päätynee ehkä tytön huoneeseen, kun pääsen taas jatkamaan sen sisutusprojektia lähiaikoina.

 Käytin vanhoja trikookuteen jämiä 10 numeron koukkua. Kudetta piti käydä ostamassa lisääkin, kun sitä kului yllättävään tahtiin. Koukkukin katkesi kertaalleen eli aika jäykkää hommaa oli. Mukavaa ja helppoa tämän tekeminen kuitenkin oli. Halkaisjaltaan matto on 120 cm ja kudetta kului ehkä noin 5 kg. Pitsireunusta lukuun ottamatta tein koko maton kiinteällä silmukalla. Ensin tein 5 ketjusilmukkaa ja yhdistin piilosilmukalla renkaaksi. Renkaaseen tein 10 kiinteää silmukkaa. Lisäykset tein niin, että ensin joka toiseen silmukkaan 2 silmukkaa, seuraavalla kerroksella joka kolmanteen 2, sitten joka neljänteen 2 jne. Viimeisellä kerroksella 2 silmukkaa tuli joka kahdenteenkymmenenteenyhdeksänteen silmukaan :) Pitsireunaa varten tein 15 silmukan ketjusilmukka kaaria, jotka kiinnitin 15 silmukan välein reunaan piilosilmukoilla. Kaariin tein 12 pylvästä kuhunkin.

Seuraavaksi ajattelin kokeilla jonkinlaista pitsimattoa. Tosi kivoja mattoja löytyi ainakin Virkkuukoukussa-sivuilta. Näitähän voi tosiaan tehdä vaikka pitsiliinojen tai isoäidin neliön ohjeella!