perjantai 28. tammikuuta 2011

Lempeä lammas

Lammas lempeällä hymyllä

Tämä lempeästi hymyilevä, "lähes aito" lammas oli tytön 1-vuotis lahja. Aitoa lampaassa on turkki, naamassa ja sisuksessa on turvauduttu keinomateriaaleihin. Alkunsa tämä idea sai vanhasta, mutta oikein hyväkuntoisesta lammasturkista, joka oli siskoni anopin siskon vanha. Siskoni anoppi lahjoitti sen minulle käsityötarkoituksiin ja ehdotti, että siitä voisi vaikka ommella jotain tytön leikkeihin. Suurkiitos lahjoittajille!

Turkki entisessä elämässään

Halusin hyödyntää tällaisen erikoismateriaalin johonkin erityiseen ja aloin suunnitella tällaista isompaa elukkaa ja materiaalista johtuen lajivalinta osui luonnollisestikin lampaaseen. Halusin elukalle niin tukevan rungon, että sen selässä voisi istua. Lähinnä mieleeni tuli tukeva vaahtomuovi ja etsin netistä mahdollisuutta tilata tarpeeksi suuria paloja. Löysin Tampereen vaahtomuovi Oy:n, jonka valikoimista löytyi täydellinen tuote tähän tarkoitukseen: valmiiksi muotoiltu vaahtomuoviheppa, joka toki muuntui lampaaksikin. Kokonaiskorkeus oli 60 cm ja istumakorkeus 30 cm. Sattumalta "heppa" oli vielä tuntuvassa tarjouksessakin ja tuli postikuluineen maksamaan noin 40 euroa, joka oli mielestäni edullinen hinta, huomioiden, miten helpolla selvisin tästä vaiheesta.

Vaahtomuovirunko

Kaavan suunnittelu oli helppoa vaahtomuovirungon avulla. Haastavampaa olikin sitten ompeluvaihe. Viimeistään nyt Singerini todisti kykynsä, sillä se pystyi kuin pystyikin ompelemaan paksuja turkiskerroksia. Hidasta ja hankalaa hommaa se kuitenkin oli. Ainoa koneelle liian paksu kohta oli korvien kiinnitys, joka hoitui käsinompelulla (sormet verillä). Naaman ompelin fleecestä ja pohjan kestävästä puuvillapolyesteristä. Kasvoja (vai onko lampaalla kasvot?!) varten piti googlata lampaanpää ja kehitellä sitten tällaiselle yksilölle sopivat piirteet. Ja melko lempeä hymyhän tälle karitsalle tulikin. Silmät ompelin keinonahasta ja sieraimet ja suun kirjoin ompelulangalla. Lopuksi kello kaulaan ja eläimen luovutus ylpeälle uudelle omistajalle.


Materiaalien kokonaishinta jäi alle 50 euron, kun vaahtomuovin lisäksi ostin uutena ainoastaan pohjakankaan ja kaulassa olevan kellon. Ja tämä oli muuten todellista kierrätystä ja hyötykäyttöä. Vuosikymmeniä matkannut lammasturkki päätyi lopulta lähes alkuperäiseen muotoonsa lampaan turkiksi! Hyvä esimerkki myös siitä, miten hyvin tällaiset aidot, laadukkaat materiaalit oikein käytettynä ja säilytettynä kestävät aikaa.



10 kommenttia:

  1. Mmmmmäääää tykkään! Todella hieno!

    VastaaPoista
  2. Vau! Eipä täs muuta voi sanoa tuon komeuden mykistämänä :)

    VastaaPoista
  3. Hieno!!
    Eipä tuohon juuri muuta voi sanoa... =)

    VastaaPoista
  4. Voi ei, tuo lammas on aivan ihana!

    VastaaPoista
  5. Onpa hurrrmaava!! Ihanaa, kun noita aihioita vielä saa! Päällystin itse päiväkotityössäni viime vuosituhannella ( :D ) useita tuonkaltaisia otuksia markiisikankaalla ja lapset tykkäsivät!
    Ihan vahingossa bongasin blogisi, muuten! Taidan poiketa toistekin :D

    VastaaPoista
  6. Onpas hieno! Kyllä kelpaa melkein oikealla lampaalla leikkiä. :-)

    VastaaPoista
  7. Kiitos kommenteista! Lammas on ollut suosiossa ja tuskaiset ompeluvaiheetkin ovat jo unohtuneet (ja sormikin lähes parantunut).
    Aihion nähdessäni hahmo tuntui heti tutulta omasta lapsuudestani ja selvisikin, että myös meillä oli ollut viime vuosituhannella vastaava otus, vihreällä marimekko-kankaalla päällystettynä!

    VastaaPoista
  8. Kiva lammas!
    Löysin sattumalta blogisi ja selailin heti pitkät pätkät taaksepäin :)

    VastaaPoista
  9. Tää lauhkea lammas on todella suloinen! Vaikka lapsia ei olekaan voisin melkein itselleni ottaa tuollaisen :)

    VastaaPoista