perjantai 7. tammikuuta 2011

Perintöpitseillä viimeinen silaus makkariin

Vuosien varrelta kerättyjä ruusuja

Pitkissä kantimissa oli remontoidun makkarin lopullinen valmistuminen, vaikka huone oli verhoja vaille valmis jo jonkin aikaa. Joulukiireiden ja -reissailun ajaksi verhojenompelu jäi odottamaan ja nyt sain viimein huoneen viimeisteltyä verhoilla ja koristetyynyillä, joihin käytin kallisarvoiset perintöpitsini. Tai virallisesti ne eivät ole pitsejä vaan ruutuvirkkauksia, mutta pitseiksi olen niitä kuitenkin kutsunut, koska ainakin tässä yhteydessä ne ovat hyvin pitsimäisen näköisiä.

Verhot viimein paikallaan

Edesmenneen Isoäitini käsissä on syntynyt valtava määrä ruutuvirkattuja verhoja, tyynynpäällisiä ja päiväpeittoja. Toki hän teki paljon muitakin virkkauksia ja neuleita, mutta ainakin minä yhdistän erityisesti ruutuvirkkaukset Isoäitiin. Valmiiden töiden lisäksi häneltä jäi kaappi pullolleen lankoja ja joitain keskeneräisiä käsitöitäkin, joista suurin osa on päätynyt minulle. Joukossa oli ruutuvirkattuja kaitaleita osittain keskeneräisenä. En tiedä, mitä niistä oli alunperin syntymässä, ehkä päiväpeitto. Joka tapauksessa olen miettiny niille sopivaa käyttötarkoitusta niin, että ne säilyisivät muistona. Ruutuvirkkaus ei ole omimpia tekniikoitani, eikä jälki varmasti olisi ollut vastaavaa, jos olisin ryhtynyt jatkamaan virkkausta. Vaikka tykkään monesta pikkutarkasta näpertelystä, niin tässä menee raja. Kyseinen tekniikka on niin äärinäpertelyä, että kärsivällisyyteni ei riitä (etenkin, kun muistan, kuinka vaivattoman näköisesti työ eteni Isoäidin käsissä!). Ehkä joskus eläkepäivillä yllän itsekin samaan.

Kuulasta ja pitsimäistä

Ruutuvirkattuja tähtiä

Nämä virkkaukset päätyivät nyt kuitenkin makuuhuoneen verhoihin. Virkkaukset olivat sellaisia peruskalastajanlangan-värisiä vaaleita ja keskenään hieman erisävyisiä, joten valkaisin ne ensin kloridilla valkoiseksi. Jostain minulla oli ajatus sellaisesta perinteisestä maalaisromanttisesta verhosta, jossa valkoiseen kankaaseen on yhdistetty pitsinauhaa ja tavoittelin tässä jotain vastaavaa henkeä modernimmassa muodossa. Verhoista tuli ihanan ilmavat ja kuulaat ja virkkaukset pääsevät oikeuksiinsa. Viimeiset pätkät käytin koristetyynyihin.




Pitsiä ja hapsuja tyynyissä

Liekkö ollut noiden pitsien vaikutusta, että huoneen muukin sisutus muokkaantui tällaiseen vanhahtavaan talon muuta tyyliä romanttisempaan suuntaan. Uutena tänne hankittiin tapettien ja maalien lisäksi verho- ja tyynykankaat, korit sängynpäätyhyllylle, kello ja nuo ripustuskoukut seinälle. Sängynpääty ja lamppu siirettiin edellisestä makkarista. Päiväpeitto tuli joskus kylkiäisenä Ellokselta eurolla, satiinityynyt ovat saman putiikin alesta. Lampaantaljat lattialla ovat vanhasta makkarista, samoin seinähylly. Kehyksiä olen ostanut kirpparilta ja maalannut. Hyllyssä roikkuvan valkoisen tuoksupussukan ompelin Mummoni minulle joskus käsin ompelemasta pitsireunaisesta kangasnenäliinasta, jonka halusin niinikään muistoksi johonkin näkyville.


Näillä tossuilla olen tepastellut noin 29 vuotta sitten...

1 kommentti:

  1. Upean näköiset verhot. Ymmärrän hyvin, että halusit pitsit esille :)

    VastaaPoista