Heijastimia

Parivuotiaalle tyttöselle askartelin synttärilahjaksi oman tyttöni innokkaalla avustuksella kaksi kissa-heijastinta. Toinen on rintamerkkineulalla kiinnitettävä ja toinen roikkuva kaksipuolinen versio. Materiaaleina on huopakangasta, heijastinkangasta, pitsinauhaa ja muovisilmiä.

Valoa syyspimeään

Olen jo viritellyt muutamia tunnelmavaloja , koska ne ovat niin kivan näköisiä syyshämärässä. Tähän oksa-asetelmaan sain idean Hetki uneksien-blogista. Oman versioni tein olkkarin hyllylle television yläpuolelle. Toiselle hyllylle tein Marimekon Lumimarja-kankaasta sisustustaulun ja oksa-jutussa tavoittelin samaa henkeä.

Vaunulenkillä bongattiin ojanpenkalta sopivia risuja, jotka maalasin vanhojen spraymaalien jämillä valkoisiksi. Yllättävän paljon maalia tarvittiin, kun halusin lopputuloksesta ihan valkoisen. Oksat tökin merisuolaan, Kiitos vinkistä Hetki uneksien blogin Satsuma! Oksien juureen lisäsin vanhat helmijouluvalot. Niiden lampuista suurin osa on palanut, eikä vaihtolamppuja ole, mutta tässä tarkoituksessa ne toimivat vielä kivasti. Lähempänä joulua ajattelin lisätä vielä jotain koristeita.

Toinen yksinkertainen, mutta kaunis tunnelmavalo syntyi opiskeluaikoina tekemäni astiakaapin päälle valmiista valkoisesta kranssipohjasta ja minivalosarjasta.

Mistä on pienet tytöt tehty

Tämän sievän "Pienet tytöt-tyynyn" ompelin lahjaksi kaksi vuotiaalle tyttöselle. Kankaan, johon "mistä on pienet tytöt tehty-runo" on painettu, ostin Oulusta käsityönopettajien käsityökirppikseltä jo aiemmin syksyllä. Kankaasta tuli heti mieleeni tämä päivänsankari äiteineen ja ostin painokankaan ihan tätä tarkoitusta varten.

Reunat ompelin pienistä puuvillatilkuista ja koristelin pitsinauhoilla. Taustapuoli on samaa puuvillaa, kuin tilkut. Takana on aukko, josta sisätyynyn saa pujotettua niin, että tyynyliinan voi tarvittaessa pestä. Ja sisällä on siis valmiina ostettu sisätyyny.

Leppis-lakki

Ompelin tytölle hatun kylmempiä säitä varten samalla hyväksi havaitulla kaavalla kuin aikaisemman keväthatun, jota on käytetty myös tämä alkusyksy. Nyt alkoi olla jo tarvetta lämpimämmille materiaaleille. Päällikankaan ja puuvilla-vuorin väliin ompelin kerroksen fleeceä ja tuulikangasta lisälämmikkeeksi. Päällikangas on samaa enstexiä, kuin keväällä ompelemani ulkohousut, jotka eivät ole menneet kovassa käytössä miksikään ja ovat muutenkin vielä sopivat. Enstex on erittäin kestävä materiaali ja pitää vettäkin hyvin. Sitä löytyy myös kivoissa väreissä.

Materiaalin ja lipan ansiosta tämä hattu suojaa hyvin kylmissä syyssateissa ja pikkupakkasillakin. Olen tykännyt tästä mallista, koska se istuu kivasti pieneen päähän ja suojaa korvat hyvin. Alkuperäisen mallin nauhakiinnityksen vaihdoin tässäkin kätevämpään tarraan. Lipan pystyy taittamaan osittain tai kokonaan pystyyn silloin, kun sade- tai häikäisysuojaa ei tarvita.

Piristykseksi ompelin iloisen leppäkerttuaplikaation, joka on samaa puuvillaa kuin vuori ja lipan alapuoli. Hattu on jo osoittautunut toimivaksi käytössä ja pientä käyttäjää ilahdutti suuresti tuo leppis heiluvine silmineen.

Hiirulainen

Pitkällisten etsintöjen jälkeen löysin tytölle sunt neutraalin, yksivärisen toppatakin, joka ei ole ainakaan kovin selvästi vain tyttöjentakki tai poikien takki. Poikien osastolta se kyllä löytyi Kappahlista. Olen viime aikoina tuskastunut siihen, että tarjolla on niin paljon niin selvästi jommalle kummalle sukupuolelle tarkoitettuja lastenvaatteita. Itse en ensinnäkään tykkää, että tytöllä kaikki on vaaleanpunaista tai punaista saati sitten hellokittyä tai vastaavaa. Toiseksi valitsisin mielellään ainakin kalliimmat ja pidempään kestävät tuotteet kuten vaikkapa ulkotakit tai kengät niin, että myös mahdolliset tulevat sisarukset voisivat niitä käyttää myös siinä tapauksessa, että ovat poikia. En ajattele, että poika ei voi käyttää punaista, mutta tarjolla olevat vaihtoehdot ovat kyllä usein todella tyttömäisiä. Poikien osastolta voi löytyä neutraalimpia vaihtoehtoja, mutta usein musta tai ruskea takki on mielestäni pilattu jollain spidermanilla.

Lopulta löytyi kuitenkin musta takki, johon suoritin pientä tyttömäistämistä askartelemalla siihen tällaisen rintamerkki-heijastimen. Materiaaleina käytin askarteluhuopia ja heijastinkangasta. Reunaan ompelin vanhan ylijäämäpitsinpätkän. Takana on rintakorulukko.

Turkistöppöset

Viikonloppuna vietettiin elokuussa syntyneen siskontyttöni ristiäisiä. Meiltä uusi kummityttö sai lahjaksi kastehelmet sekä ompelemani talvitöppöset.

Vanha lammasturkki, josta aikaisemmin tein omalle tytölleni 1-vuotislahjaksi lampaan, oli alunperin nyt kastetut tytön isotädin lahjoittama. Suunnitellessani viime talvena turkin käyttöä, olin juuri saanut tietää tulevasta lapsesta ja päätin säästää osan turkkia, niin, että myös tulokas saisi siitä jotain. Nyt hyödynsin loput turkin palaset näihin taatusti lämpimiin talvitöppösiin.

Turkin nahkapuoli ei ollut kovin kaunis, joten päällimmäisen kerroksen tein kukikkaasta vakosametista. Sisäpuoli on siis aitoa lampaanturkista. Töppösten kaavan otin oman tyttöni vanhoista hirvennahkaisista töppösistä. Töppösissä on tarrakiinnitys. Koristeeksi ompelin pitsinauhoja ja koristenapit.

Tarrakiinnitys

Koristenapit

Pikkujaloissa nämä näyttävät aika suurilta, mutta todellisuudessa ne ovat sisämitoiltaan jo aika sopivat, sillä paksu turkis saa ne näyttämään ulospäin isoilta. Kaava oli kätevän mallinen ja nämä oli aika helppo ja nopea ommella. Turkis oli sen paksuista, että ompelukoneeni pystyi juuri ja juuri selvittämään paksuimmatkin kohdat. Päällikankaan valitsin tietämättä vauvan muista talviasusteista, mutta sattumalta vasta hankittu toppahaalari oli sopivasti ruskea vaaleanpunaisilla ruuduilla!

Pienet jalat ja muhkeat töppöset

Muistitaulu

Olen etsinyt keittiön seinälle muistitaulua, johon saisi kätevästi esille syksyn myötä alkaneiden harrastusten ajat ja vastaavat. Lopulta päädyin askartelemaan sellaisen itse. Taulussa on tilaa myös tiheämpään vaihtuville muistutuksille.

Pohjana käytin vuosia vanhaa Tiimarista ostettua maalausta, jonka kuva oli sotkeentunut. Pesin vedellä ja tiskiharjalla alkuperäisen kuvan pois, ettei se kuultanut läpi uudesta pinnasta. Pohja oli puukehikkoon pingotettu kangas eli ihan tavallinen maalauspohja. Päällystin pohjan ruskealla ohuella käärepaperilla, joka on ollut jonkun posliinikupin suojana ostettaessa. Rypistin paperin ja kiinnitin Decupal-lakalla. Kiinnitin nauloilla tauluun kaksi "pyykkinarua", joilla muistilaput roikkuvat pyykkipojilla. Muistilaput leikkasin eri muotoisiksi "pyykeiksi" ja viikonpäivät leikkasin lehdistä.