Pääsiäispupu

Askartelulehti Taika, jonka äitini oli tilannut minulle yllätyksenä, on todella yllättänyt minut positiivisesti. Lehdestä on löytynyt jo monia kivoja ideoita ja ohjeita tekisi mieli kokeilla enemmänkin kuin on aikaa. Moniin juttuihin pystyy jo parivuotiaskin osallistumaan.

Tämä pääsiäispupu oli kuitenkin oma tuotokseni. Sen kaava oli viimeisimmässä numerossa ja suurensin sen kopiokoneella tuplasti suuremmaksi, että sain tarpeeksi näyttävän kokoisen pupun. Lehdessä pupu oli ommeltu napakammasta kankaasta, mutta itse käytin miehen vanhaa kulahtanutta neulepaitaa. Koska neule oli noin väritön, piristin pupua ompelemalla sille vielä liivin ja rusetin. Tyttö keksi, että pupun pitäisi hoitaa tipuja ja höpötti siitä niin, että askartelimme lopulta vielä neljä tipua. Tipujen pesä tehtiin vanhaan pikku ämpäriin, jonka maalasimme mustaksi liitutaulumaalilla.

Pupu tipufarmeineen sai kunniapaikan sohvan käsinojalta ja ihmeen rauhassa se onkin siinä saanut pääsiäistä odotella.

Keväisiä lintuja

Eteisen lipaston päälle tarvittiin jotain uutta ja keväisempää talvisten kynttilöiden tilalle. Jostain sain ajatuksen oksista roikkuvista linnuista. Yritin kehitellä ideasta sellaisen, että parivuotias tyllerö voisi osallistua tekemiseen mahdollisimman paljon ja lopputulos olisi kuitenkin näkyvälle paikalle sopiva. Tavoitteeseen päästiin aika hyvin, koska ihan kivan näköinenhän tästä tuli ja tytöllekin löytyi paljon tekemistä.

Oksat etsittiin lähimetsästä ja maalattiin yhdessä harmaaksi. Leikkasin linnut pahvista ja tyttö sai valita värit ja maalata ne. Siivet tein vanhoista kirjan sivuista, jotka taittelin haitaritaitoksille ja koristelin leikkaamalla saksilla lumitähti tekniikalla.

Kaapissa oli vienyt tilaa iso ruukku, jonka päätin vihdoin tuunata tähän tarkoitukseen. Alkuperäisestä lookista ei tullut kuvaa, mutta ruukku oli musta ja koristeltu valkoisilla kiinalaisilla merkeillä, aikanaan Tiimarin ale-hyllystä hankittu. Ei ihan tätä päivää, vaikka se vielä vuosituhannen alussa näyttikin tyylikkäältä sisustuselementiltä opiskelijakämpässä :) Ruukun muoto oli kuitenkin kiva, joten olin säilönyt sitä tällaista sopivaa tarkoitusta varten.

Nyt kokeilin ruukkuun aikaisemmin "Kirjan uusi elämä"- kirjasta (Thompson Jason 2011) löytämääni ideaa ja päällystin sen vanhoilla kirjan sivuilla. Revin sivut ensin suikaleiksi. Sitten kiinnitimme ne vesi-erikeepper-seoksella. Tässä hommassa tyttö toimi erittäin innokkaana ja tehokkaana, joskin vähän turhan vauhdikkaana apulaisena. Onnistunutta jälkeä syntyi kuitenkin (ja melkoinen sotku) ja aika kiva lopputulos. Sileämmän pinnan aikaan saamiseksi suikaleiden reunat olisi pitänyt painella ja kiinnittää huolellisemmin, mutta nyt toiminta oli sen verran vauhdikasta, ettei moiselle jäänyt aikaa. Mutta tekemisen riemua oli kaksin verroin, parempi niin!

Kevättä sisustukseen

Kevätaurinko houkutteli keksimään olkkariin jotain piristystä. Laskettuunaikaankin on enää kuukausi, joten päätin varmistaa verhojen vaihdolla sekä uusilla tyynyillä ja taululla, että laitokselta palattaessa kotona on keväinen tunnelma.

Uudistin ennen hyvin neutraalit sohvatyynyt uusilla pirteillä päällisillä. Kangaskaupan palalaarista löytyi ihana Pentikin Krookukset-kangas, josta ompelin päällisen isoimpaan tyynyyn. Muut kankaat löytyivät vanhoista varastoista ja yhdistelin vihreää, valkoista, vaaleanpunaista ja eri kuoseja. Erityisen kiva tuli mielestäni tuosta valkoisesta kukasta, vaikka se oli todellinen pikaompelus. Leikkasin terälehdet ihan vapaalla kädellä fleecen jämistä ja ompelin pikapikaa spiraaliksi.

Pentikin Krookukset pääsivät myös isoon kangastauluun Marimekon Lumimarjojen tilalle. Taulu on tehty styrox-levystä. Leikkasin kukat kankaasta ja kiinnitin aplikointiin tarkoitetulla liimapaperilla valkoiselle pohjakankaalle, jonka kiinnitin styroxiin nuppineuloilla. Valkoinen kannu oli alunperin kirkkaansininen ja löytyi Kärkkäisen alekorista. Maalasimme sen tytön kanssa askartelumaalilla, jolla saikin aikaan yllättävän siistin lopputuloksen. Kannussa on marja-aronian oksia, joihin puhkesikin nopeasti keväisiä silmuja.

Tuli kuin tulikin patalappuja

Joskus se kaikkein yksinkertaisin käsityö ei olekkaan niin yksinkertainen. Patalappujen ompeleminen pitäisi kai olla käsityönopettajalle melko helppo homma, mutta ei. Nämä kyseiset patalaput/-kintaat alkoivat vastustaa minua toden teolla. Ensin loppuivat langat joulunpyhinä ja lopulta purin niitä useaan kertaan ja jätin aina ärsyyntyneenä odottamaan parempaa päivää. Kyse oli ehkä siitä, että tällaisesta "yksinkertaisesta" jutusta haluaa saada siistin ja huolellisen ja mutkittelevaa kanttausta ei vaan voi ohittaa olankohautuksella. Siksipä nämä taisivat pyöriä ompelupöydällä yli kuukauden! Lopulta uusi omistaja sai kuitenkin pakettinsa ja olin itsekin tyytyväinen lopputulokseen.

Kyseessä oli tällainen aito retrokangas, josta sukulaiseni toivoi patalappuja. Muistaakseni kangas oli mummon vanha verho. Ihana kuosihan tämä olikin ja sopi juuri tähän tarkoitukseen. Malleista ei ollut sen tarkempia toiveita, joten vetäisin hatusta muutamia erilaisia. Väliin laitoin kangaskaupanmyyjän suosittelemaa villahuopaa ja sen loppuessa yhteen lisäksi vanhaa froteepyyhettä.

Selitykseksi vielä tähän loppuun, että edellisen kerran ompelin patalappuja seiskaluokalla vuonna 1993... Taitaa olla hyväkin, että kaiken näpertelyn ja uusien tekniikoiden kesekellä äitiyslomalainenkin palautetaan välillä tällaisten käsityönperusasioiden äärelle :)

Heijastimia

Tässä parit heijastimet, jotka tein tytön 2-vuotta täyttäneille kavereille. Ompelin heijastimet askarteluhuovasta ja heijastinkankaasta. Koristeena on erilaisia nappeja ja nauhoja.

Lastenhuoneen päiväpeitto

Tyttö siirtyi äskettäin nukkumaan omaan huoneeseen ja viimein sain ommeltua sänkyyn käytännöllisen päiväpeiton. Sänkynä tytöllä on vanha perintösänky, jonka kunnostin aikaisemmin (voi kurkata tästä).
Aiemmin sängyn toimiessa sohvana, siinä oli päällekkäin kaksi patjaa. Nyt toinen poistettiin niin, että sänkyyn jää vähän laitoja ja tyttö pysyy siellä. Toinen vanhalla päiväpeitolla päällystetty patja on sängyn takana seinää vasten pehmikkeenä. Ompelemani koristetyynyt ovat nyt sängyn päädyissä.

Uudessa päiväpeitossa käytin Ikean kangasta, jonka olin ostanut varastoon ajat sitten ihan vaan kivan kuosin takia. Se sopi väreiltään huoneeseen ja tyttökin ihastui siihen sen nähtyään. Toisen puolen tein vanhasta, mutta täysin käyttökelpoisesta, kauniista pitsilakanasta. Lakanan pitsireunat taittuvat etupuolelle peiton molemmissa päissä. Väliin laitoin ruskean tikkikankaan. Ruskean siksi, että se näkyy pitsin takaa ja tumma taustaväri korostaa pitsikuviota kivasti.

Halusin peitosta sellaisen, että sitä on helppo ja nopea käyttää. Lisäksi tarkoituksena oli, että peitto pysyisi suunnilleen paikoillaan, vaikka sänkyä käytetään sohvana ja leikeissä päivisin. Siksi ompelin päiväpeiton jalkopäähän pussin, joka pujotetaan patjan ympäri ja pitää peiton näin paikoillaan. Itse peitto on juuri sängyn pituinen ja levyinen. Nukkumaan mennessä se on helppo kääntää jalkopäähän ja aamulla tai päiväunien jälkeen taas takaisin.

Sängyn päätyyn tein vielä päiväpeittokankaasta oravataulun ja lukuvaloon pinkit kukanterälehdet ympärille.

Keppari 2-vuotiaalle

Tytön 2-vuotissynttärit on juhlittu ja lahjaksi askartelin keppihevosen. Aiheen trendikkyys selvisi minulle vasta, kun aloin etsimään vinkkejä netistä. En ollut lainkaan selvillä vallitsevasta keppihevosvillityksestä, enkä ollut edes kuullut nimeä "keppari". Ilmeisesti tämä on nyt kuitenkin muotijuttu ja hyviä ideakuviakin löytyi siis pilvin pimein. Kaavaan katsoin vinkkejä täältä, mutta lopulta muokkasin mallia jonkun verran.

Tytön omat toiveet olivat sininen väri ja mustat silmät. Annoinkin hänen valita kankaan kaapista löytyvistä sinisistä vaihtoehdoista. Tyttö päätyi tällaiseen vanhaan kirpparilta löytyneeseen retroverhoon, joka sopikin heppaan aika hauskasti. Täytteeksi laitoin vanua.

Silmät tein askarteluhuovasta ja mustista napeista. Harja on valkoisesta trikoomatonkuteesta. Samasta kuteesta virkkasin päällisen keppiin, joka oli lyhennetty harjanvarsi. Ajattelin, että jollain pehmeällä päällystetty keppi olisi kivemman tuntuinen ratsastajalle ja myös hellävaraisempi lattioille ja muille pinnoille. Tämä olikin mielestäni aika hyvä tekniikka tähän. Virkkasin 5 ketjusilmukan lenkin ja sitten vaan spiraalina pitkän putkilon, jonne juuri ja juuri sain tungettua kepin. Suitset virkkasin puuvillalangasta.

Viime vuonna tyttö sai kaverin äidin askarteleman 1-vuotiskortin, jossa oli mielestäni tosi kiva idea. Nyt kopioin sen sillä ajatuksella, että näitä olisi hauska kerätä letkaksi useammalta vuodelta.