Dyykattu tuoli

Olen monesti sisustuslehtiä ja -blogeja lukiesani ihmetellyt, missä ovat ne roskalavat ja -katokset, josta voi löytää kunnostamisen arvoisia huonekaluja. Olen pitänyt silmäni auki ja vihdoin alkusyksystä ensimmäinen aarteeni odotti minua siskoni perheen kerrostalon roskakatoksessa. Kyseessä oli ihan tavallinen rottinkituoli, joka ei ole arvokas eikä muutenkaan erikoinen, mutta pakkohan se oli kiikuttaa peräkonttiin, kun vihdoinkin jotain löytyi.

Nyt tuolille löytyi sopiva paikka, kun Fatboy siirtyi tytön huoneeseen sadunlukutuoliksi ja peuhauspaikaksi. Rottinkituoli pääsi siis takkanurkkaukseen koettuaan ensin muodonmuutoksen.

Korjasin ainoan katkenneen riman köynnöskukan tueksi tarkoitetulla bambukepin pätkällä. Kahdesta kohdasta tuolin sidonnat kaipasivat liimausta. Sitten hioin vähän lakkapintaa ja maalasin tuolin mustaksi spraymaalilla. Ensin harkitsin tietenkin perinteistä valkoista, mutta onneksi päädyin mustaan, sillä tästä tuli aika kivan näköinen. Istuintyynyn tein vanhasta fleecehuovasta, jumppa-alustasta ja jämä vanulevystä, jotka päällystin vanhalla paksusta puuvillasta tehdyllä pussilakanalla. Todellinen kierrätysteema siis!

Pehmusteeksi lisäsin vielä tyynyn, jonka ompelin kirppikseltä ostetusta palmikkoneulepaidasta. Lampaantalja on tytön vauva-ajalta ja odotti toimettomana kaapissa. Villainen salomoninsolmu-peitto on anopin virkkaama. Ihanan pehmeä ja talvinen lopputulos!

Tuoli on ehkä hivenen pieni tähän paikkaan, mutta nätti ja mukava istua, joten olkoon nyt ainakin toistaiseksi tuossa. Koko homma tuli maksamaan noin 7 euroa, kun tuoli dyykattiin ilmaiseksi, maalit maksoivat 6,90 ja tyynyn neule oli "sullo eurolla muovikassiin niin paljon kuin mahtuu-satsista". Loput tarvikkeet löytyivät kaapeista. Kyllä tässä nyt kelpaa vaikka lueskella takkatulen lämmössä.