Lumihiutaleita hiljalleen...

Jouluvalojen poistamisen jälkeen olohuoneen isot ikkunat näyttivät kauhean tyhjiltä. Olohuoneen yksi seinä muodostuu kolmesta korkeasta ikkunasta, jotka ovat kokonsa vuoksi hyvin hallitsevia ja kivasta maisemasta huolimatta minun silmääni välillä vähän kolkkoja. Varastossa odottaa pino kivoja, kodikkaita ikkunaristikoita. Ne ovat varmaan kuuluneet talopakettiin, mutta talon rakantaneet edelliset asukkaat eivät ole haluneet niitä ikkunoihin. Itse ihastuin niihin, kun ne löytyivät syksyllä ja olisin halunnut ne paikoilleen välittömästi. Ristikoista puuttuu kuitenkin asennusmekanismit, eikä siihen hätään löytynyt sopivaa kiinnitystapaa (hyviä vinkkejä kaivataan!), joten ne jäivät vielä odottamaan.

Olin aikaisemmin ihastellut perinteisiä paperilumihiutaleita Kalastajan vaimo-blogissa. Nyt muistin ne ja päädyin siihen, että ne eivät ole pelkästään joulukoristeita, vaan koko talveen sopivia koristeita ja niinpä kaivoin sakset esiin. Leikkasin hiutaleet tavallisesta kopiopaperista ja kiinnitin ikkunaan maitotipoilla.

Näitä olin tainnut leikata viimeksi joskus ala-asteella. Nyt ihastuin ikihyviksi tähän perinteiseen tekniikkaan ja pitsimäisiin tuotoksiin. Leikkaaminen oli hauskaa puuhaa ja vielä hauskempaa oli valmiiksi leikatun hiutaleen auki taittelu, kun aina uudenlainen lopputulos paljastui. Miten kaunista jälkeä niin helpolla ja ilmaiseksi! Näitä aion suosia tulevinakin talvina!

Lopuksi vielä tajusin, että nämä koristeet ovat ihan nappivalinta meidän olkkariin, sillä niitähän oli siellä jo valmiiksi kolmessa seinätaulussa. Kyseiset taulut hankin kesällä paikallisesta sekatavarakaupasta, josta voi löytää mitä tahansa. Vanerista leikattujen kuvioiden taustalla on peilit. Olin miettinyt pääni puhki, mitä laittaisin tuolle seinälle. Nämä olivat mielestäni kauniit ja sisustukseen sopivat, eivätkä mitenkään hallitse huoneen tunnelmaa.

Sisustaessani ostan ihan hyvillä mielin tällaista "rihkamaa" ja muutenkin voin ostaa esimerkiksi huonekaluja ihan mistä tahansa liikkeestä, jos ne miellyttävät silmää. Tänne onkin hankittu tavaraa hyvin sekalaisesta valikoimasta kauppoja ja yhdistelty sitten vanhoihin tavaroihin ja itse tehtyihin juttuihin. Jonkinlainen poikkeus on luvassa lähiaikoina, kun eräs jo matkalla oleva design-tuote saapuu sivistämään sekalaista sisustustamme...

Perintöpitseillä viimeinen silaus makkariin

Vuosien varrelta kerättyjä ruusuja

Pitkissä kantimissa oli remontoidun makkarin lopullinen valmistuminen, vaikka huone oli verhoja vaille valmis jo jonkin aikaa. Joulukiireiden ja -reissailun ajaksi verhojenompelu jäi odottamaan ja nyt sain viimein huoneen viimeisteltyä verhoilla ja koristetyynyillä, joihin käytin kallisarvoiset perintöpitsini. Tai virallisesti ne eivät ole pitsejä vaan ruutuvirkkauksia, mutta pitseiksi olen niitä kuitenkin kutsunut, koska ainakin tässä yhteydessä ne ovat hyvin pitsimäisen näköisiä.

Verhot viimein paikallaan

Edesmenneen Isoäitini käsissä on syntynyt valtava määrä ruutuvirkattuja verhoja, tyynynpäällisiä ja päiväpeittoja. Toki hän teki paljon muitakin virkkauksia ja neuleita, mutta ainakin minä yhdistän erityisesti ruutuvirkkaukset Isoäitiin. Valmiiden töiden lisäksi häneltä jäi kaappi pullolleen lankoja ja joitain keskeneräisiä käsitöitäkin, joista suurin osa on päätynyt minulle. Joukossa oli ruutuvirkattuja kaitaleita osittain keskeneräisenä. En tiedä, mitä niistä oli alunperin syntymässä, ehkä päiväpeitto. Joka tapauksessa olen miettiny niille sopivaa käyttötarkoitusta niin, että ne säilyisivät muistona. Ruutuvirkkaus ei ole omimpia tekniikoitani, eikä jälki varmasti olisi ollut vastaavaa, jos olisin ryhtynyt jatkamaan virkkausta. Vaikka tykkään monesta pikkutarkasta näpertelystä, niin tässä menee raja. Kyseinen tekniikka on niin äärinäpertelyä, että kärsivällisyyteni ei riitä (etenkin, kun muistan, kuinka vaivattoman näköisesti työ eteni Isoäidin käsissä!). Ehkä joskus eläkepäivillä yllän itsekin samaan.

Kuulasta ja pitsimäistä

Ruutuvirkattuja tähtiä

Nämä virkkaukset päätyivät nyt kuitenkin makuuhuoneen verhoihin. Virkkaukset olivat sellaisia peruskalastajanlangan-värisiä vaaleita ja keskenään hieman erisävyisiä, joten valkaisin ne ensin kloridilla valkoiseksi. Jostain minulla oli ajatus sellaisesta perinteisestä maalaisromanttisesta verhosta, jossa valkoiseen kankaaseen on yhdistetty pitsinauhaa ja tavoittelin tässä jotain vastaavaa henkeä modernimmassa muodossa. Verhoista tuli ihanan ilmavat ja kuulaat ja virkkaukset pääsevät oikeuksiinsa. Viimeiset pätkät käytin koristetyynyihin.

Pitsiä ja hapsuja tyynyissä

Liekkö ollut noiden pitsien vaikutusta, että huoneen muukin sisutus muokkaantui tällaiseen vanhahtavaan talon muuta tyyliä romanttisempaan suuntaan. Uutena tänne hankittiin tapettien ja maalien lisäksi verho- ja tyynykankaat, korit sängynpäätyhyllylle, kello ja nuo ripustuskoukut seinälle. Sängynpääty ja lamppu siirettiin edellisestä makkarista. Päiväpeitto tuli joskus kylkiäisenä Ellokselta eurolla, satiinityynyt ovat saman putiikin alesta. Lampaantaljat lattialla ovat vanhasta makkarista, samoin seinähylly. Kehyksiä olen ostanut kirpparilta ja maalannut. Hyllyssä roikkuvan valkoisen tuoksupussukan ompelin Mummoni minulle joskus käsin ompelemasta pitsireunaisesta kangasnenäliinasta, jonka halusin niinikään muistoksi johonkin näkyville.

Näillä tossuilla olen tepastellut noin 29 vuotta sitten...

Piparkakkukuusi ja muuta jouluista

Lyhdyn sisällä on pieni valosarja

Joulutunnelma levisi taloon viimeistään tänään hieman varaslähdöllä paistetun kinkun myötä. Koristuksiakin tällaisen näpertelijän taloudesta tietysti löytyy etenkin jouluisin, niin itse tehtyjä kuin ostettujakin.

Valonkantaja valaisee nyt joulupalloja.

Hellyyttävä olkipossu löytyi joskus Elloksen alesta. Kaapin päällä näkyvät Sia-messinkienkelit ovat lahja äidiltä.

Oma suosikkini koristeista on piparkakkukuusi, jonka askartelin viime jouluna. Näin vastaavan kapistuksen jossain joululehdessä ja ihastuin ideaan.

Erilainen joulupuu

Rungon tein vanhempien pihalta löytyneestä salaperäisestä pensaasta, jonka lajike ei minulle selvinnyt. Siihen oli kuitenkin kasvanut monimetrisiä suoria paksuhkoja oksia/varsia, jotka oli lupa katkaista. Katkoin sopivia pätkiä oksasakislla ja kuivatin niitä sisällä jonkin aikaa. Rungon kokosin rautalangalla ja pystytin vanhaan kukkaruukkuun, joka valettiin täyteen betonia. Maalasin rungon ruukkuineen valkoiseksi. Sitten vaan piparkakun leivontaan ja piparit nauhoilla roikkumaan.

Perinteisiä tähtiä ja sydämiä

Kunniapaikalla

Kuusen paikka on keittiön ja ruokailutilan välisessä avohyllyssä ja sieltä se levittää jouluista tuoksua, vaikka piparitkin ovat viimevuotisia. Suosittelen tätä, sillä kuusi on helppo, edullinen ja persoonallinen jouluaskartelu, joka ainakin meillä on kerännyt katseita.

Tunnelmallista joulun odottelua!

Tonttu-ukko

Leppoisa eka joulu

Viime jouluna huovuttamani tonttu-ukko vietti ensimmäisen joulunsa leppoisasti puulaatikon päällä istuskellen ja lyhtyä poltellen. Tyttäreni vietti sen joulun vielä mahassani. Tänä vuonna ukko parka sai tytöstä niin innokkaan ystävän, että oli menettää partansa ensi kohtaamisella. Niinpä se piti sijoitta takan päälle turvallisemmalle tähystyspaikalle.

Turvapaikka takan päällä

Housut ja liivin ompelin vanhoista kankaista. Muuten tonttu on tehty neulahuovuttamalla. Tontun täytteenä on vanulla täytettyä sukkahousua ja rautalankaa. Käsissä ja jaloissa on kirpparilta löytyneet villasukat ja lapaset, joiden päälle neulahuovutin.

Mukavaa joulun odotusta!

Punahilkka

Tänä aamuna oli aika kaivaa kaapista kovien pakkasten villakangastakki. Ompelin takin toissatalvena ja silloin se toi oppilaitteni mieleen Punahilkan :) Kaavan alkuperää en enää muista, mutta ommellesani itselleni, otan aina kaavan käsityölehdestä ja muokkaan sen haluamanilaiseksi. Lähinnä ompelenkin tällaisia vähän suurempitöisiä ja kaupassa arvokkaampia vaatteita kuten juuri takkeja tai juhlavaatteita. Perusvaatteita ei tule oikeastaan tehtyä ellei ole joku spesiaalitarve. Näissä isommissa jutuissa ompelussa on ideaa niin taloudellisesti kuin tyylillisestikin.

Kangas löytyi Eurokankaan alesta ja oli muistaakseni todella edullista, vaikka on ihan kunnon villakangas. Kangas on tosi paksua, oikeastaan huopamaista, pintakin vähän huovutetun oloinen. Takki on siis tosi lämmin ja kyllähän tuo pelkkä värikin jo lämmittää! Väri on muuten ihan kirkkaanpunainen eikä oranssa, niinkuin yllä olevassa kuvassa. Yksityiskohtina on tikkauksia ja kirkkaita metallinvärisiä nappeja ja nippeleitä. Takin alle neuloin mustasta Novita Cloud-bambu-villa-langasta ison kaulurin, joka peittää avonaisen miehustan kaulusten välistä.

Huivi

Tämä kolmiohuivi on ollut tekeillä ikuisuuden, mutta valmistui lopulta, vaikka pahalta jo näytti. Aloitin alunperin neulomaan kolmiohuivia Novitan Wind Luxus-villa-silkki-langasta, koska halusin käyttää tuota ihanan pehmeää lankaa johonkin. Löysin kivan ohjeen jostain lehdestä, jota en enää muista. Malli oli jotain hidastekoista kohoneuletta ja huivi eteni aina silloin tällöin vähän, kunnes jäi lopulta johonkin korin pohjalle odottamaan uutta inspiraatiota.

Sen aika oli nyt, kun oikeasti tarvitsin huivia. Alkuperäinen ohje oli tainnut tässä vaiheessa (onneksi!) jo hävitä ja päädyin yhdistelemään huivissa erilaisia neulepintoja. Etsin kivoja pintoja vanhoista lehdistä ja neuloin niitä peräkkäin. Lankakin loppui jossain vaiheessa ja uskomatonta, mutta totta Wind-langan valmistus valkoisena oli lopetettu! Sitä on nykyään saatavana ainoastaan jossain omituisissa pastellisävyissä, mikä on mielestäni vähintäänkin kummallista. Joka tapauksessa, koska aivan saman näköistä valkoista ei löytynyt, vaihdoin kokonaan uuteen lankaan. Jatkoin beigellä Novitan Cloud Luxus-bambu-villa-langalla, joka myös on tosi miellyttävä lanka. Reunat viimeistelin virkkaamalla. Lopputulokseen olen oikein tyytyväinen, vaikka välillä jo epäilytti, mitä sekasotkua tästä tulisi.

Sängynpääty

Makkarimme muutti toiseen päätyyn taloa ja uuteen kammariin on jo asetuttu. Hyvin tulee uni sielläkin, vaikka verhot vielä puuttuvat. Huoneesta poistettiin vanhat tapetit ja seinät maalattiin Tikkurilan Mulperi-sävyllä. Näyttää tuossa linkissä vähän vaaleanpunaiselta, mutta on oikeasti sellainen vaaleanharmaanruskea. Joku jännä sävy siinä on, joka miellytti silmää. Sängyn taakse laitettiin vaalea kohokuvioinen kukkatapetti ale-korista.

Vino katto ja tapetinreuna ovat kameran aiheuttamia ja todellisuudessa ihan passilleen suorat :)

Sängynpääty suunniteltiin ja rakennettiin jo aiemmin vanhaan makkariin ja siirrettiin nyt uuteen. Päätyä varten on ensin tehty seinään karkeatekoinen runko, joka on peitetty valkoisella sisustuspaneelilla. Hyllyosa on tummanruskeaksi petsattua liimalevyä. Yövalon johdot vedettiin päädyn sisään ja himmentimellä varustettu katkaisija asennettiin keskelle päätyä.

Nikkarointivaihe

Valmista tuli

Tämä valosysteemi on tässä parasta. Yöllä heräilevan lapsen kanssa tosi toimiva juttu, kun valon saa säädettyä aivan himmeälle. Kirkkaimmillaan se riittää hyvin lukuvaloksikin. Tällaisen valon kanssa kohokuvioinen tapettikin pääsee oikeuksiinsa.

Kohokuvio korostuu kivasti valossa

Suunnittelusta tällaisissa projekteissa meillä vastaan pääasiassa minä. Maalaus ja tapetointi hoituivat yhdessä miehen kanssa. Sähköhommat sitten taas ovatkin miehen heiniä ja tällä kertaa koko päädyn nikkarointikin jäi hänen harteilleen. Ainiin, se koko homman "kohokohta" eli vanhojen tapettien poisto ja pohjien tasoitus olivatkin minun pravuurini!