Vauvalahja

Nämä pikkuruiset tossut ompelin lahjaksi kolmen viikon ikäiselle poikavauvalle, johon saimme kunnian tutustua tänään. Kaava oli kirjaston kirjasta: ONNEA VAUVALLE, 30 somaa käsin tehtyä lahjaa vastasyntyneelle (Woram Catherine). Malli oli mielestäni hauska. Tossut koostuivat vain kahdesta kappaleesta. Pohjakappaleen lisäksi oli siis vaan yksi "etukappale", joka kiepautettiin rullalle niin, että kiinnityssauma tuli sisäsivulle.

Kaavat

Kiinnityssauma on sisäsivussa.

Kankaat löytyivät vanhoista varastoista. Päällikangas on vihreää velouria ja vuori pilkullista puuvillaa, välissä on tukikangas. Kiinnityksenä on pienet muovinepparit ja koristeena sydännapit.

Olihan paikoitellen melkoista näpertelyä, mutta mukavaa ja sievät tuli. Toivottavasti ovat myös pikkujalkoihin mukavat.

Possun tuunaus

Tytön säästöpossu kaipasi selvästi vähän pirteämpää ilmettä eikä sitä paitsi sopinut ollenkaan huoneen tyyliin :) Niimpä ryhdyin toimeen ja tuunasin possun uusiksi.

Idea tähän tuli oikeastaan yhdestä lapsuuteni suosikkikirjasta, Marjatta Kurenniemen Onnelista ja Annelista. Siinä poliisi Urho Ulpukka maalaa Rouva Rosina Rusinan surulliset säästöpossut uusiksi ja iloisiksi, kukilla koristelluiksi. Tämä tuli mieleeni, kun katselin tytön vähän tunkkaisen punaista säästöpossua lipaston päällä.

Sori Nordea, mutta tämä ei vaan sopinut meille...

Maalasin possun ensin spray-maalilla valkoiseksi. Koristeet leikkasin serveteistä ja tilkkukankaista ja kiinnitin decupal-lakalla. Lopuksi maalasin vielä silmät. Uusi lookki onkin paljon elävämpi ja pirteämpi.

Pirteä muodonmuutos

 

Uudet koreat kyljet

Pinnasänky

Yksi blogissa esittelemättä jäänyt juttu on tytön pinnasängyn somistus. Itse asiassa se on tietysti tehty jo ennen koko blogin olemassaoloa, mutta kuvat on otettu ja odottaneet esittelyä. Sänky on serkun tytön vanha ja tein siihen odotusaikana omat lisäykseni. Sängyn ulkopuolen somistin verholla, jonka helmaan ompelin edesmenneen Isoäitimme virkkaamat verhokapat.

Nämä Isoäidin perintöpitsit ovat niin arvokkaita, että niille täytyy löytää arvoisensa käyttökohteet. Tämä oli sellainen kohde, jossa uskoisin Isoäidinkin halunneen käsityönsä nähdä.
Kangas on pellavannäköistä, läpikuultavaa verhokangasta. Yläreunan tarrakiinnitykset viimeistelin valkeilla ruseteilla. Lisäksi ompelin sänkyyn kuvissa näkyvät reunapehmusteet ja päiväpeiton.

Pinnasänky tuntui vastasyntyneelle niin suurelta, että päällystin äitiyspakkauksen laatikon pikkuvauvaa varten. Kangas on valmiiksi tikattua päiväpeittokangasta, joka teki laidoista mukavan pehmeät. Reunoille ompelin kahvat, joiden avulla laatikkoa oli kätevä nostella huoneesta toiseen. Loppukankaista ompelin vielä pienen peiton laatikkosänkyyn.
 

Nyt laatikko odottaa jo lähipiiriin syntyvää tulokasta, mutta pinnasängyssä oma tyttö nukkuu vielä tälläkin hetkellä.

Kummilapsille

Tällä kertaa esittelyssä on kummilapsille synttärilahjaksi ompelemiani asuja. Nämä ovat jo pari-kolme vuotta sitten tehtyjä.
Tuolloin 4-vuotta täyttänyt prinsessa sai satiinista ommellun rimpsumekon. Kaavana käytin jotain perusmekon kaavaa, johon lisäsin yksityiskohdat. Vyötärön satiininauha on takaa solmittava, jolloin se antaa vyötärölle säätövaraa. Takana on myös vetoketjukiinnitys.

En muista tarkkaan, ompelinko tämän työliivin kummipojalleni 4- vai 5-vuotislahjaksi, mutta kovassa käytössä se kuulemma on ollut. Käytin kaavana juhlaliivin kaavaa ja muokkasin sen aikuisten työliivistä mallia ottaen. Yksityiskohtina on asiaan kuuluvat vasaralenkit ym. Edessä on tarranauhakiinnitys.

6-vuotiaana kummipoikani suosikkeihin kuului omankin sukupolveni muistama yksityisetsivä Nikke Knatterton. Tuolloin ompelin hänelle esikuvan kaltaisen etsivänpuvun. Tässä oli kaavana pikkupojan juhlapuku, jota muokkasin sopivaksi. Ruudut piirsin tekstiilitussilla. Aluspaitana oli valmis T-paita, johon tein punaisen rusetin.

Jarruvillasukat

Tässä yksi talvemmalla esittelemättä jäänyt juttu: jarruvillasukat. Anoppi on neulonut tytölle vinon pinon villasukkia, jotka ansaitsisivat ja tulevatkin vielä saamaan ihan oman juttunsa tänne. Yksiin testasin luvan kanssa sukkien jarrupohjien tekoon tarkoitettua ainetta, joka osui silmään paikallisessa kangaskaupassa.

Aine oli pullossa, josta sitä pursotettiin sukanpohjaan ja annettiin kuivua ja toistettiin sama käsittely. Aineesta muodostui kumimaisia nystyröitä. Tietysti olisi voinut taiteilla myös jotain kuvioita, mutta tässä ensikokeilussa tyydyin pelkkiin pilkkuihin. Lopputulos oli oikein toimiva, joten tätä tulee varmaan käytettyä ensi syksynä lisää. Ja oli helppoa (varsinkin, kun oli hienot sukat valmiina)!

Taidetta lenkkipolulla

Uusi kevätasu on ollut kovassa käytössä täällä Norjan-reissullakin. Esimerkiksi eilen aurinkoisena, mutta hieman viileänä aamuna aamulenkillä upeassa Frognerparkissa, jonka vieressä majapaikkamme täällä sijaitsee. Suuren puiston "sisällä" on toinen puisto eli kuvissa näkyvä Vigelandspark. Se on yksi Oslon kuuluisimpia nähtävyyksiä ja niimpä mekin käytiin ihmettelemässä yli kahtasataa yhden miehen tekemää patsasta, joista etenkin nämä ihmisen elämänkaarta kuvaavat eri ikäiset ihmishahmot ovat mahtavia ja kiehtovia! Todellisia käsityön taidonnäytteitä.

Kevätasussa Vigelandsparkissa

Maisemia ihailemassa

Patsaiden lapsuutta...

ja vanhuutta.

Ulkohousut

Siskoni eli tytön kummitäti osti tytölle jo vuosi sitten alennusmyynnistä takin, joka alkaa nyt olla sopivan kokoinen. Takki on paksuhkoa ulkoilukangasta, tosi pirteällä kukkakuosilla ja vuoritettu trikoolla. Muistaakseni se oli Kappahlista. Siihen piti saada housut, jotka ompelin turkoosista enstexistä.

Ostotakki ja ommellut housut

Henkselit ovat kumihauhaa, vuori tavallista puuvillaa ja pyllyn kohdalla bambufleeceä. Edessä on vetoketju ja vyötäröllä kuminauhakuja. Myös lahkeensuissa on kuminauhat. Tarkoituksena on, että alle mahtuu lämmikettä, mutta vähän lämpimämmällä kelillä alle ei tarvitse toisia pitkiähousuja. Siksi halusin vuorikankaaksi jonkun iholle mukavan materiaalin, joka ei hiosta, kuten vuorikankaat usein.

Housut edestä

Housut takaa

Vuoritus

Sopivaa kaavaa ei kirjaston lehdistä tähän hätään löytynyt, joten muokkasin kaavan Suuren Käsityön (eikä taaskaan numeroa tiedossa!) kuorihaalarin kaavasta. Muokkaus vähän epäilytti, kun en ollut aikaisemmin tai ainakaan piiiitkään aikaan tehnyt lastenvaatteenkaavoja, mutta hyvinhän tuo onnistui. Sopivan malliset tuli, käytössäkin toimivat hyvin ja kasvunvaraa on, että mahtuvat vielä syksylläkin.

Malli ehti kiivetä uuteen suosikkipaikkaansa peilikaappiin...

Kasvunvaraa piisaa