Jouluvalmisteluja

Viime vuonna askartelin ja laitoin joulujuttuja aika hillitysti. Ehkä osittain siksi, että emme viettäneet aattoa kotona ja muutenkaan innostus ei ollut erityisen suuri. Joulun jälkeen aloin melkein harmitella asiaa ja hamstrasinkin koristeita ja materiaaleja alennusmyynneistä tammikuussa.

Tänä vuonna tunnelma on aivan toinen ja olen suunnitellut kaikenlaista jo ehkä vähän liikaakin. Nyt aatto vietetäänkin isommalla porukalla täällä. Ehkä keväällä odotettavissa oleva perheenlisäyskin on saanut aikaan vähän yliampuvia joulunlaittofiiliksiä.

Askartelut aloitettiin jouluisista magneeteista, joilla joulukalenterit kiinnitetiin jääkaapinoveen. Tein nämä tytön avustuksella aaltopahvista ja softiksesta. Koristelut tein kankaalle tarkoitetulla kohovärillä, joka toimikin tässä hyvin. Hauskaa seurata, millaista iloa perinteinen kuvakalenterikin voi tuottaa kohta parivuotiaalle.

Adventtikynttilät ympäröin katinliekosta tekemälläni kranssilla. Katinliekoa en ollut käyttänyt ennen, enkä olisi nytkään, ellei siskoni olisi lahjoittanut pussillista synttärilahjaksi, kun oli voivotellut ettei sitä löydy mistään. Lieko olikin helppo ja kaunis materiaali. Tämän kranssin tein kietomalla ensin yhden pitkän lieon ympyräksi ja kieputtamalla sen ympärille lisää liekoa ja ohutta metallilankaa. Koristeeksi lisäsin helmiä. Kynttilöiden numerolaput pika-askartelin tiimarin valmiista piparikorteista, joihin lisäsin vaan numerot.

Taustalla olevaan kehykseen laitoin jouluisen kankaan, joka on vanha pöytäliina ja Isoäidin perintöä.

Rullaverho

Ennen joulujuttuja esittelen tällaisen perusverhon, jonka ompelin keittiöön jo loppukesästä. Se jäi silloin laittamatta tänne. Nyt joku oli kysellyt lastenhuoneen verhoista ja ajattelin kertoa tässä, miten olen nämä tällaiset ommellut. Kuva on huono, kun ulkoa tuleva valo heijastuu verhon läpi enemmän kuin oikeasti. Oikeasti verho ei siis ole ihan näin läpikuultava. Kangas on pellavaa.

Verho on suorakaiteen muotoinen kappale, joka on siis ikkunan levyinen tai vähän leveämpi. Lastenhuoneen verho on niin pitkä, että sen voisi halutessaan rullata peittämään ikkunan. Tämä keittiönverho taas on lyhyempi eikä sitä siis ole tarkoituskaan avata. Ylhäällä on kuja verhotankoa varten. Sivuille olen ommellut kaksiskertaiset päärmeet niin, että reuna on siisti myös nurjalta, kun se rullauksen kohdalla näkyy etupuolelle.

Helman olen rullannut kangaspakan sisällä olevan pahviputken ympärille. Niitä saa ainakin täällä paikallisesta kangaskaupasta ilmaiseksi. Lastenhuoneen verhoissa ei ole rullan sisällä mitään ja silloin rullaukset roikkuvat hieman rennommin. Jos haluaa jämäkän reunan, niin tämä on hyvä keino. Pahvirulla ei ole koko verhon levyinen, mutta pitää rullan silti hyvin koossa.

Verhon kannattimiksi sopii mikä tahansa nauha tai vastaava. Tässä ompelin irralliset "vyöt", joiden toisissa päissä on napit ja toisissa napinläpiä. Näitä kannatinvöitä ei ole siis kiinnitetty mitenkään verhoon. Ne on vaan kierretty verhon ja verhotangon ympäri.

Itse olen mieltynyt näihin rullaverhoihin, koska niillä saa helposti persoonallista ilmettä tällaisiin kappa-tyylisiin verhoihin ja ne on kuitenkin hyvin nopea valmistaa.

Syysjuttuja terassille

Väkertelin metsänantimista terassille syksyisiä koristuksia, jotka saa kohta muuteltua jouluisiksi versioiksi pienillä lisäyksillä.

Ekan kerran kokeilin askarrella naavasta. Kivan näköisiä sydämmiähän siitä syntyi ovikranssiin metallilangan avulla.

Risukranssi

Kokeilin elämäni ensimmäisen kerran risutöitä ja askartelin ruokapöydän päälle koivunrisuista ison kranssin. Tekniikkaan katsoin vinkkejä jostain risutyökirjasta jo aiemmin kesällä.

Tontin laitamilla, kaupungin puolella tosin, oli sopivasti suuri kasa kaadettua pusikkoa, mukana myös koivuja. Käytin koivujen ohuimpia oksia ja etsin mahdollisimman risuisia, siis monihaaraisia yksilöitä. Ison kasan niitä saikin kerätä ja lisää piti käydä hakemassa kahdesti, että kranssista tuli tarpeeksi paksu. Sidoin ensin ison kranssin pidemmistä oksista ja kiinnitin siihen lyhyempiä ja ohuempia risuja rautalangalla. Kranssin ympärille kiedoin vielä ohutta metallilankaa, johon pujoteltiin yhdessä tytön kanssa valkoisia ja kirkkaita helmiä.

Koristeeksi laitettiin käpyjä, joita tyttö oli kerännyt mummun kanssa ja muovikristalleja. Lähempänä joulua on tarkoitus täydentää koristelua jollain jouluisella.
Kranssi roikkuu pöydän päällä olevasta lampusta pellavanauhoilla. Lamppu ei ehkä ole paras tuohon keskelle, mutta menettelee.

Dyykattu tuoli

Olen monesti sisustuslehtiä ja -blogeja lukiesani ihmetellyt, missä ovat ne roskalavat ja -katokset, josta voi löytää kunnostamisen arvoisia huonekaluja. Olen pitänyt silmäni auki ja vihdoin alkusyksystä ensimmäinen aarteeni odotti minua siskoni perheen kerrostalon roskakatoksessa. Kyseessä oli ihan tavallinen rottinkituoli, joka ei ole arvokas eikä muutenkaan erikoinen, mutta pakkohan se oli kiikuttaa peräkonttiin, kun vihdoinkin jotain löytyi.

Nyt tuolille löytyi sopiva paikka, kun Fatboy siirtyi tytön huoneeseen sadunlukutuoliksi ja peuhauspaikaksi. Rottinkituoli pääsi siis takkanurkkaukseen koettuaan ensin muodonmuutoksen.

Korjasin ainoan katkenneen riman köynnöskukan tueksi tarkoitetulla bambukepin pätkällä. Kahdesta kohdasta tuolin sidonnat kaipasivat liimausta. Sitten hioin vähän lakkapintaa ja maalasin tuolin mustaksi spraymaalilla. Ensin harkitsin tietenkin perinteistä valkoista, mutta onneksi päädyin mustaan, sillä tästä tuli aika kivan näköinen. Istuintyynyn tein vanhasta fleecehuovasta, jumppa-alustasta ja jämä vanulevystä, jotka päällystin vanhalla paksusta puuvillasta tehdyllä pussilakanalla. Todellinen kierrätysteema siis!

Pehmusteeksi lisäsin vielä tyynyn, jonka ompelin kirppikseltä ostetusta palmikkoneulepaidasta. Lampaantalja on tytön vauva-ajalta ja odotti toimettomana kaapissa. Villainen salomoninsolmu-peitto on anopin virkkaama. Ihanan pehmeä ja talvinen lopputulos!

Tuoli on ehkä hivenen pieni tähän paikkaan, mutta nätti ja mukava istua, joten olkoon nyt ainakin toistaiseksi tuossa. Koko homma tuli maksamaan noin 7 euroa, kun tuoli dyykattiin ilmaiseksi, maalit maksoivat 6,90 ja tyynyn neule oli "sullo eurolla muovikassiin niin paljon kuin mahtuu-satsista". Loput tarvikkeet löytyivät kaapeista. Kyllä tässä nyt kelpaa vaikka lueskella takkatulen lämmössä.

Heijastimia

Parivuotiaalle tyttöselle askartelin synttärilahjaksi oman tyttöni innokkaalla avustuksella kaksi kissa-heijastinta. Toinen on rintamerkkineulalla kiinnitettävä ja toinen roikkuva kaksipuolinen versio. Materiaaleina on huopakangasta, heijastinkangasta, pitsinauhaa ja muovisilmiä.

Valoa syyspimeään

Olen jo viritellyt muutamia tunnelmavaloja , koska ne ovat niin kivan näköisiä syyshämärässä. Tähän oksa-asetelmaan sain idean Hetki uneksien-blogista. Oman versioni tein olkkarin hyllylle television yläpuolelle. Toiselle hyllylle tein Marimekon Lumimarja-kankaasta sisustustaulun ja oksa-jutussa tavoittelin samaa henkeä.

Vaunulenkillä bongattiin ojanpenkalta sopivia risuja, jotka maalasin vanhojen spraymaalien jämillä valkoisiksi. Yllättävän paljon maalia tarvittiin, kun halusin lopputuloksesta ihan valkoisen. Oksat tökin merisuolaan, Kiitos vinkistä Hetki uneksien blogin Satsuma! Oksien juureen lisäsin vanhat helmijouluvalot. Niiden lampuista suurin osa on palanut, eikä vaihtolamppuja ole, mutta tässä tarkoituksessa ne toimivat vielä kivasti. Lähempänä joulua ajattelin lisätä vielä jotain koristeita.

Toinen yksinkertainen, mutta kaunis tunnelmavalo syntyi opiskeluaikoina tekemäni astiakaapin päälle valmiista valkoisesta kranssipohjasta ja minivalosarjasta.