Muistitaulu

Olen etsinyt keittiön seinälle muistitaulua, johon saisi kätevästi esille syksyn myötä alkaneiden harrastusten ajat ja vastaavat. Lopulta päädyin askartelemaan sellaisen itse. Taulussa on tilaa myös tiheämpään vaihtuville muistutuksille.

Pohjana käytin vuosia vanhaa Tiimarista ostettua maalausta, jonka kuva oli sotkeentunut. Pesin vedellä ja tiskiharjalla alkuperäisen kuvan pois, ettei se kuultanut läpi uudesta pinnasta. Pohja oli puukehikkoon pingotettu kangas eli ihan tavallinen maalauspohja. Päällystin pohjan ruskealla ohuella käärepaperilla, joka on ollut jonkun posliinikupin suojana ostettaessa. Rypistin paperin ja kiinnitin Decupal-lakalla. Kiinnitin nauloilla tauluun kaksi "pyykkinarua", joilla muistilaput roikkuvat pyykkipojilla. Muistilaput leikkasin eri muotoisiksi "pyykeiksi" ja viikonpäivät leikkasin lehdistä.

Virkattu matto 3

Tämä kolmas virkattu matto syntyi vierashuoneeseen samalla Juhannusruusu-maton ohjeella, kuin edellinenkin. Tällä kertaa noudatin ohjetta täysin ja tein myös nuo pylväskerrosten ja "terälehtien" väliin tulevat ketjusilmukkalenkkikerrokset, jotka viimeksi jätin pois. Ihan kivathan niistäkin tuli. Väri on tummanharmaa (näyttää kuvissa vaaleammalta), joka sopii huoneen muuhun sisustukseen (josta voisinkin laittaa kuvia piakkoin, kun saan vielä yhden jutun ommeltua sinne).

Edellisen, keittiöön virkkaamani maton yhteydessä kirjoitin, että matosta tuli vähän lötkö pehmeän kuteen vuoksi. Tuo matto on kuitenkin osoittautunut käytössä oikein toimivaksi. Se pysyy hyvin muodossaan ja on mukavan pehmeä jalan alla. Pesin sen muuten pesukoneessa 40 asteen hienopesussa ja hyvin onnistui, jopa linkous!

Tällä kertaa kokeilin kuitenkin toista trikookudetta, joka oli ohutta, mutta ei kovin venyvää. Virkkasin kaksinkertaisesta kuteesta, koska kudetta ostaessani näin kaupassa samasta yksinkertaisesta kuteesta virkattuja mattoja, jotka olivat mielestäni aika ohuita. Tämä kude oli halpaa, vain 4,90 kg. Aiempi maksoi muistaakseni 8,90 kg. Niimpä tämä ei ollut myöskään kovin tasalaatuista, vaan paksuus vaihteli välillä todella paljon, mikä näkyi ohuissa matoissa mielestäni rumasti, mutta tässä paksussa ei lainkaan. Kudetta meni reilut 5 kg ja maton halkaisijaksi tuli 136 cm. Ja matosta tuli paksu ja melko jäykkä, ihan toivotun lainen. Jalalle se ei ole yhtä mukava, kuin keittiön versio, mutta tämän päällä kävelläänkin paljon harvemmin. Aikaa en ottanut, mutta ainakin ehdin virkatessa katsoa kolme Harry Potter-leffaa (en sentään putkeen)!

Pikkuiset tossut

Nämä pikkuruiset tossut ompelin heinäkuussa syntyneelle pikkuruiselle tytölle, joka on oman tyttöni pikkuserkku. Tossut ovat samanlaiset, kuin aikaisemmin valmistamani vihreä-valkoiset poikavauvan tossut, nyt punavalkoisena versiona. Päällikangas on valkoista fleeceä, vuori ohutta puuvillaa ja kanttaus tavallista vinonauhaa. Näissäkin on nepparikiinnitys ja nappi koristeena. Käsintehdyn herttaisen kortin ostin paikallisesta kukkakaupasta.

Tunnustuksia

Tämän kesäkiireistä johtuvan blogin hiljaiselon aikana blogini on saanut kolme tunnustusta. Inkalta Pompannappisilmä-blogista sain tämän Beautiful Blogger-tunnustuksen. Inka myös kirjoitti varsin kauniisti blogistani, Kiitos!

Tämän toisen herkullisen tunnustuksen sain Rva Kepposelta Pikku-Kepponen-blogista sekä Satsumalta Hetki uneksien-blogista. Tunnustuksen saajan kuuluu kertoa lempi 1) väri 2) ruoka 3) paikka, jossa haluasi käydä.

Ajattelin liittää nämä vastaukset blogini henkeen sopien käsitöihin.

1) Lempivärini käsitöissä on jo jonkin aikaa vaikuttanut olevan ruskea. Toki olen käyttänyt muitakin värejä, mutta sisutukseen ja pukeutumiseen liittyvissä töissä olen aika usein päätynyt ruskeaan. Nämähän tietenkin vaihtelee ja nyt on kai joku ruskeakausi meneillään. Ruskean vierelle valitsen usein valkoisen ja tytön huoneessa olen yhdistellyt sitä myös vaaleanpunaiseen ja vihreään.

2) No jaa, tämä lempiruoka onkin vähän haasteellisempi liittää käsitöihin...mutta keksimpä kuitenkin yhden, nimittäin itseleivotut karjalanpiirakat! Niiden valmistushan todella vaatii kädentaitoja. Itse aloitin tämän homman noin 2-vuotiaana Karjalaisen Isoäitini opissa. Ja hänen oppiensa mukaan hyvin ohueksi kaulitut kuoret ja kaunis rypytys ovat ehdottomia. Eli näppäriä sormia tarvitaan. Isoäidin kuoleman jälkeen piirakoita on tullut tehtyä harvemmin, mutta viimeistään jouluksi taas ja sittenhän voisin esittellä tuotoksia täälläkin.

3) Käsitöihin liittyvä paikka jossa haluaisin käydä, on Baerumsverk Oslossa tai jossain sen kupeessa. Se on jonkinlainen pieni kylä täynnä pikkuisia käsityöpuoteja. Kahdella Oslon reissulla olemme siellä käyneet ja molemmilla kerroilla putiikit ovat olleet kiinni! Olen siis vaan kurkkinut sisään ikkunoista ja harmitellut huonoa tuuria. Ehkä kolmas kerta toden sanoo, jos sellaista tulee.

Nämä tunnustukset ovat tainneet kiertää aika monessa blogissa, enkä nyt muista monelleko nämä pitäisi lähettää, mutta laitampa tämän Sweetest Blog-tunnustuksen Siskoliinalle. Tämä kaunis ja mielenkiintoinen blogi on aika uusi eikä ole kerennyt saada paljon tunnustuksia, vaikka niitä ansaitseekin.

Minipossu-Hilpertti

Minipossu-Hilpertti

Oulun-reissulla poikkesimme tytön kanssa Kukka- ja eläinpuisto Escurialissa, joka oli varsin positiivinen yllätys, kun en etukäteen tiennyt paikasta juuri mitään. Eläimiä pääsi ihastelemaan aivan lähietäisyydeltä ja tyttö oli innoissaan! Paikan valloittavin asukki oli ehdottomasti pieni minipossu-Hilpertti, joka toimikin innoittajana tässä ompelutyössä.

Luonnossa tyynyn väri on vielä paljon neompi!

Meillä pyöri jaloissa tällainen erikoistyyny. Tyyny on täytetty jollain hassun tuntuisilla rakeilla ja muokkaantuu pään alle mukavasti. Tyttö on tykännyt möyhentää ja kannsikella tyynyä ja olinkin lahjoittanut sen leikkeihin. Tyynyn väri oli melko silmiin pistävä ja niinpä muokkasinkin sen aivan uuteen uskoon. Nyt tytöllä on oma Hilperttinsä ja varsin mieluinen onkin!

Tyynyn uusi ulkoasu.

Minipossulla voi näköjään vaikka ratsastaa.

Päällystin tyynyn ruskealla velourilla. Pään muodon leikkelin ihan summassa ja vähän hassuhan tästä tuli, mutta sopii Hilpertin olemukseen. Täytteenä on siis tuo tyyny ja pään kohdalla lisänä vanua. Saumojen väleihin lisäilin pienet jalat, saparon ja korvat. Silmät ovat tuollaiset pehmolelusilmät kangaskaupasta ja sieraimina napit. Oikea Hilperttikin oli ruskea, tummempi tosin, ja kooltaan se taisi olla vielä vähän tätä pienempi.

Nojatuolien uusi ilme

Nojatuolien uusi ilme syntyi uudella kankaalla.

Tämä ikuisuusprojekti oli kesken niin kauan, että näiden nojatuolien omistajat taisivat jo epäillä, valmistuvatko ne koskaan. Kyseessä on siskoni miehen siskon vanhat tuolit, jotka oli tarkoitus verhoilla uudelleen, kun ne siirtyivät siskoni ja hänen miehensä asuntoon joskus puolitoista vuotta sitten. Kangaskin hankittiin, se oli verhoilukangasta Eurokankaasta, mutta siihen se homma sitten tyssäsikin ja jäi vain syystä tai toisesta roikkumaan.

Kun nyt lopulta ryhdistäydyin, totesin ettei se niin työläs juttu ollutkaan. Tuolit valmistuivat muutamassa päivässä. Ylivoimaisesti työläin vaihe oli kaavojen suunnittelu. Mainittakoon vielä, että tuolien omistajat eivät olleet tästä projektin venähtämisestä millänsäkkään (tai eivät sitä ainakaan tuoneet ilmi), sillä tuolit olivat alkuperäisessä asussaankin aivan käyttökelpoiset. Nyt ne kuitenkin saivat viimein uuden valoisamman ilmeen.

Ompelin ensin tuolin muotoiset huput, jotka olivat auki takasaumoista niin, että ne sai pujotettua paikoilleen. Tuolit kapenevat alareunaa kohden, joten huppuja ei voinut ommella valmiiksi, vaan ompelin takasaumat käsin lopuksi, kun huput olivat jo paikoillaan. Jos ne pitää saada irti mahdollista pesua varten, takasaumat täytyy siis ratkoa auki. En kuitenkaan halunnut laittaa niihin vetoketjuja tai tarroja, koska tuolit sijaitsevat asunnossa niin, että ne näkyvät selvästi myös takaa päin. Sileät saumat olivat mielestäni siistein vaihtoehto. Istuintyynyt ovat irralliset ja niissä on vetoketjut, joten nämä helpoiten likaantuvat osat saa tarvittaessa kätevästi pesuun.

Lopputulokseen kaikki osapuolet olivat oikein tyytyväisiä. Tässä kuvat ennen ja jälkeen tuunauksen.

Ennen...

...ja jälkeen.

Kesäinen terassi

Kesäisen terassimme piristys on äitini lahjoittama pienoisperunamaa eli suuressa korissa kasvavat varhaisperunat, joiden koristeeksi askartelin "Pottumaa"-kyltin.

Vieressä kasvaa tomaattia ja persiljaa ja terassilta löytyy lisäksi ruukkuyrttejä ja erilaisia kesäkukkia. Kukkien väreissä tykkään eniten vaaleanpunaisesta ja valkoisesta, joita olenkin pääasiassa käyttänyt. Muitakin värejä terassilta löytyy, jopa sinistä, jota ei muuten tule juurikaan käytettyä missään käsityö- tai sisustusjutuissa. Ylipäätään terassin kesäilme on aika värikäs ja iloinen. Vaikka sisustusmakuni on aika vaalea ja hillitty, niin kesäisellä terassilla voi sentään vähän irrotella :) 

Oven viereen askartelin Tervetuloa-kyltin, joka roikkuu Ikean naulakossa. Vieressä komeilee todellinen perinteisen käsityön taidonnäyte: siskon appiukon valmistama varpuluuta, joka upean ulkomuotonsa lisäksi on myös osoittautunut ylivertaiseksi terassin lakaisussa.

Ovikranssin kesäasu syntyi pitsinauhoista, puumansikoista ja pikkuisista peltiastioista.